Jo kaukaa kuulen tutun moottorin poksutuksen. Kuusi hevosvoimaa ei kiidätä veneilijää huippuvauhtiin, mutta takuuvarmasti kuljettaa kotirantaan ennemmin tai myöhemmin. Hiippailen kamera kainalossa rannan tuntumaan puiden varjoon. Näen jo kaukaa, ettei siimat ole olleet kireällä. Mistäkö sen tiedän? Joissakin asioissa puolisoaan oppii lukemaan kuin avointa kirjaa. Hienoa silti on se, että lukemattomiakin sivuja tulee silloin tällöin vastaan. "Ei näpyn näpyä", hän vastaa esittämättömään kysymykseeni. Kuljemme peräkanaa mökkiin kuin Matti ja Liisa Rautatiessä ja juomme lohtukahvit.



Onneksi kalastus on harrastus. Jos se olisi työ, niin joinakin päivinä leipä olisi ennätyskapea. Kalasta ei silti ole puutetta, kuhafileet odottavat pääsyä grilliin. Suola, mausteet ja hitunen öljyä, ei kuha sen kummempaa vaadi maistuakseen mainiolta. Huolimatta sateisesta kesästä, myös perunat ovat maistuneet huippuhyviltä. Karppausta en siis ole onnistunut sisäistämään.. Jos leivästä vielä jotenkuten voisin luopua, perunasta en. Ja sen huomaa. Elomuotoni on poikkeuksellisen  runsas. Joo minä tiedän, että minun pitäisi, mutta, mutta....



Kävelen ruohonleikkurin kanssa. Se vetää minut taipaleelle viikottain ja vetävänä osapuolena se on ainoa joka saa jalkoihini vauhtia. Paparazzit väijyvät joskus polkuni varrella, mutta kun ei ole niitä huomaavinaankaan, ne kyllä lopulta häipyvät omille teilleen. Kasvillisuus ylen runsaana on sädekesän lohtu ja ilo. Kurpitsat valmistuvat nyt sellaista vauhtia, ettei tahdo pysyä perässä.



Tänään on viikottainen vuosikampapostauksen päivä. Nyt kun vuodatuksen valokuvat ovat ties missä, on linkittäminen jotensakin turhaa. Vai mitä mieltä olette?Laitan tämän kuitenkin mukaan, jos vaikka innostuisin jäljittämään vanhoja valokuviani syksyn mittaan.


Kotoomenapuut pullistelevat omenoiden painosta. Mökillä vain muutama omenansittiäinen on puussa ja hyvä niin. Maultaan ne eivät ole kaksisia joten peurat voivat käydä ruokailemassa omenapuiden alla kun illat pimenevät syksyn mittaan. Lähes törmäsimme kauriiseen ja suloiseen pikkubambiin metsätiellä. En ehtinyt kättä heilauttaa kun kohtaus oli ohi. Kaunis täplikäs pikkuvasa yritti pysyä emonsa perässä honteloilla jaloillaan.



Salattiakin on tullut runsaasti yli oman tarpeen ja kohta alkaa pavutkin kypsyä. Hernemaalla tulee vietettyä tunti jos toinenkin sokeriherneiden parissa.
Myös Olli Orava on saanut vaimonsa kanssa perheenlisäystä. Pikkuinen karvapallo leikki mökillä , mutta suoriutui ennätysnopeasti puuhun turvaan, kun ihmisjättiläiset tulivat osoittelemaan mustalla latikollaan.



Perheen sisäiset viestit tulevat myös luonnossa tutuksi. Monet linnut päästelevät varoitushuutojaan kun kuvittelija 'hiipii salaa' hyvää kuvauspaikkaa etsien. Niinpä muistikortilla on käsittämättömiä oksakuvia ja vedenpärskähdyksiä, kun milloin mikin ihmeellinen luonnossa ottaa Ritolat.



Onneksi on paljon näitä, jotka eivät pääse kuvatessa karkuun.

Nauttikaa ihmiset elokuun aamuista, illoista ja öistä toivottelee Kaanon