Lauantaina laiska virkoo, patalaiska sunnuntaina.   

Olen jakanut mökkiharavoinnin niin pieniin osasiin, jospa hartiani vähitellen tottuisivat ruumiilliseen työhön, eikä työssä maistuisi sulkeisten tunto. No jaa, kauniilla säällä tuppaa tulemaan hiki, eikä haravointi maistu, tuulisella säällä tuntuma kuin  napa-alueella, ja jäätävä tuuli jähmettää käden liikkeen. Onneksi pihamaa on viimeistä loppusilausta vaille valmis. Lintujen talviruokintapönttö oli tyhjentynyt  ja maa sen alla täynnä auringonkukan siemenen lehuja. Ennen haravointini päättötyötä päätin pitää pienen "preikin"



Tiedättehän ne kuvat naistenlehdissä, ennen ja jälkeen (meikkaamisen/ pukemisen ja muun tuunaamisen) en malttanut olla nostamatta kissan häntää niinpä kuvasin  ruokinta-aluetta ENNEN haravointisessiota.
Kas kummaa, linnut kerääntyvät välittömästi yhteen kun katoaa paikalta. Kumma juttu, etteivät ne vielä ole oppineet tuntemaan minua. Olen totaalisen kömpelönä niille täysin vaaraton. Ja niin täydellisen linturakas kuin olla ja osaan.



-Kuka on jättänyt kärryt tänne, keskelle meidän ruokapöytää? HEIII kaverit, tulkaa äkkiä tänne, täällä on seisova pöytä.



-Mikäs tää on? Vaikuttaa terassilta, mutta katoksessa on häikkää. Missä te oikein ootte tulkaa nyt jo pian katsomaan tätä ihmettä.



- Puhuinko turhaan, mitäh? Tästä saa noukkia parhaat päältä, tai alta, tai miten vaan..



Mä en taida uskaltaa. Tässä jutussa on koira haudattuna. Tulkaa pian pois, tai teidän käy köpelösti.



-Se on pelkuri, mä olen aina ollut sitä mieltä. Katso sinä sieltä ylhäältä me ainakin nautitaan näistä herkkupaloista.



(Jälkeenkuva)- Hei, missä kaikki muut ovat? Ja siemenetkin on kadonneet parempiin suihin. Onkohan orava taas käynyt rohmuamassa?



- Aina minua syytetään, minäkö rohmu, ei pidä paikkaansa. Olisittepa olleet täällä eilen, silloin täällä oli varsinainen rohmu liikkeellä, suurikin kuin mikä!




"Nyt metsän halki viesti soi, nyt laulajaiset on ja soittimiaan soittajat virittää kuntohon...."