Antaumuksellisin katselunautintoni on torstai-iltojen ilo; Vanha suola janottaa. Huikeiden näyttelijätöiden lisäksi taitavat käsikirjoittajat saavat aikaan hykerryttävää viihdettä.. Brittihuumori puree kuvittelijaan täysillä ja puolituntisen mielihyvä on taattu. Varsinkin, kun löytää itsensä niin monista käsikirjoitetuista tilanteista. Itselleen nauraminen on lystiä, sanon sitä vertaistuki-iloksi



Pitkää avioliittoa sivusta seuranneelle koituu samankaltaista hupia. Siinä missä sanat vähenevät, siinä missä tunteita ilmaistaan kulmien kohottelulla tai yskäisyllä, siinä on usein takana pitkä liitto ja yhteen hitsautunut parisuhde. Muistan oman äitini julkituoneen isän ajatukset jotka paljastuivat hänelle tavasta, millä isä niisti nenäänsä. Etteikö ilmeet ja eleet olisi valtaosa viestintää, sanon minä.



Mikä saa minut nyt pohtimaan "vanhan suolan janotusta"? Yksi yhteinen vuosi liitettiin jälleen muistojen historiaan ja sitä juhlistettiin syömällä ulkona. Makkaranpaistoa nuotiolla ei oikein mikään voita. Se ei ole se makkara, eikä nuotio, se on se, yhdessä. Katsotaan lumista maisemaa, todetaan hiljaisuus suloiseksi musiikiksi ja lintujen laulu tervetulleeksi piristykseksi. Kuuhataan ja kuusaillaan. Pohditaan olisiko pikkutraktorin osto mökille turhanaikaista ja tullaan yhteiseen loppupäätelmään, katotaan...



Kotona päätetään sulattaa iso arkkupakastin. Ulkona on passelisti pakkasta ja samalla se tuo kuvittelijalle tietoa kuinka rajallinen ihmismuisti on. Naskartelija tyhjentää pakastimen ja roudaa laatikot ulos pakkaseen. Pesun jälkeen kuivaus ja sitten sama rituaali toistuu toisinpäin. Sitten alkaa pohdinta, onko ison pakastimen omistamisessa mitään järkeä? Lukematon on niiden purnukoiden määrä jotka on laitettu pakastimeen ajatuksella: lasken sen nyt tähän kulmaan, kyllä se tästä löytyy ilman etikettiäkin.Kun on kymmenes pakaste kädessä, eikä se suostu avaamisenkaan jälkeen paljastamaan sisältöään, tehdään TAAS kerran päätös: Nimettömiä yllätyksiä ei enää koskaan pakasteta.



Vuosikertamansikat kannetaan yläkertaan ja hillomaakari tekee paikallista "Rottingholmia" aamupuuron päälle laitettavaksi. Epämääräiset pussukat kannetaan roskiin ja hyvillä mielin suljetaan pakastimen kansi.

Ajattelen, jos nyt yllättäisi sähkökatko, vanha suola olisi poikaa. Sillä miten muuten lihan saa säilymään kuin suolaamalla?


Aurinkoisia maalispäiviä toivottelee Kaanon!