perjantai, 9. marraskuu 2012

Kuvat ovat hävöksissä..




Heippa ystävät sivupersoonani asuu nyt täällä


Joten kurkatkaapa tänne

keskiviikko, 7. marraskuu 2012

Terävä






Makrotexin tämänkertainen aihe on terävä.



Askarteluhoneen terävät,



keittiön terävät



Kuvassa on itseasiassa terävin pikkuveitseni, joka ei niinkään kuvassa paljastu teräväksi, ainoastaan lukuisissa haavamuistoissa.
Kuvaussession jälkeen kävin tsekkaamassa jo vastanneiden terävät, joista minulle paljastui paljon lisää huikeita oivalluksia ja varmuus siitä, että te olette tosi terävää sakkia.!!



Täällä on lisää teräviä.




maanantai, 5. marraskuu 2012

Mitä sää katot?




Sää

Mitä sää katot?
Televisiota katsellessani olen törmännyt tähän sään mainostamisessa käytettyyn lauseeseen ja se on uponnut minuun. Löydän lyhyestä lauseesta hetkittäin uusia vivahteita ja esittäjän persoona on kertakaikkisen valloittava.
Mitä mää sitten katon?
Mää katon säätä.
Näin syksyisin sään monimuotoisuus, vaikkapa vain yhden päivän aikana on melkoisen vaihteleva.
Otetaanpa esimerkiksi vaikka eilinen päivä. Kirkas auringonpaiste karisti aamusella nopeasti unenrippet silmistä ja mökki kutsui, sillä kerran lintujen ruokinnan aloittaneelle, se tietää jatkuvaa jobia. Syksyinen kuulakas kirpeys tuntui, eikä toppatakki ollut liikaa, eikä saappaissa lämmittävät villurit.
Mokille päästyäni mää katon sumua.




Lähtömme jälkeen meidät yllätti hernerokkasumu. Näkyvyys oli olematon. Ympärillämme vallitsi pehmeä mitään näkemätön autius. No se siitä auringosta, ajattelin ääneen. Naskartelija arveli sumun vielä kaikkoavan ja tästä tulevan upea päivä.
Sumu on äärimmäisen hyvä kuvaus monelle tunnetilalle. "Olen sumussa, edessäni on harmaa näköalaton ankeus. Läpipääsemätön, ahdistava ja niin toivoton." Elämäni sumuvaiheita ajattelin nopeasti ohikiitävän hetken ajan, mutta nyt vain pohdin miten parhaiten voisin valokuvata sitä. Sumua, Eipä tarvinnut kauaa pohtia, sillä perillä alkoi hetimiten taivas kirkastua ja sumusta ei ollut tietoakaan.

Mää katon sumusta selkiytyvää maisemaa.


Hiljaisuus ja rauha on osana sitä. Muutamien myöhäisten paluumuuttajien joukko, töräytti taivaan kaarelta lähtosignaalejaan. Joutsenia olivat he. Enpä ehtinyt edes kameraa esiin tempaista, kun olivat poistuneet kuvasta puiden taa.

Mitä mää ajattelen?
Ajattelen luottamusta, joka syntyy pikkuriikkisen linnun ja hänen syöttäjänsä välille. Ruokintapönttö oli ehtinyt melkein tyhjetä ja meitä vastassa oli äänekas tinttien protesteja esittävä kuoro; Missä te oikein olette viivytelleet, ne huusivat yhteen sirkutusääneen. Nytpä olisikin mainio tilaisuus kokeilla söisivätkö linnut nälkäisinä kädestä.




Kylläpä ne söivätkin. Ensin en linnuista huumaantuneena kyennyt kuin keskittymään tunteeseen, jonka aiheutti heidän pienten jalkojensa kipristys sormissani. Kamerasta he eivät välittäneet, vaan saapuivat yhä uudelleen kädelleni napsimaan lisää siemeniä. Luottamus on ihmeellinen asia. Nämä pienet lentäväiset herättivät myös voimakkaan halun suojella niitä.

Mitä mää tunnen?




Mökillä koen olevani osa luontoa. Jos minä jätän ympärilleni samanlaisen tunteita heijastavan kehän, jonka vesi muodostaa, kun sinne putoaa palanen puun oksaa? Eikö se ole toisaalta hieman pelottavaakin? Päivinä jolloin ei mikään mene kohilleen? Kehässä lienee paljon miinusmerkkistä energiaa. Mutta mökkimaisemassa kehän sisällä on paljon lämpöä ja läheisyyttä. Mökki ympäristöineen saa sen aikaan. Ja rentoutuminen.



Uuniin on kiva laittaa täytettyjä paprikoita. Uunin lämpö kypsentää ruoan ja herkullinen tuoksu leviää ympäristöön. Ruoka on se taikavoima joka tekee arjestakin juhlan. Silti lautasmalli on iskostunut takaraivoon, vihannekset ovat lisääntyneet enenevässä määrin ja näinä päivinä omaksuttu tieto, kerta-annos riittää. Tuplaaminen vie harhaan, sillä huomennakin syödään.



Illalla kävelemme vielä lyhyen pitkospuureitin. Sielläkin on sumua. Ja savanni uinahtaa-tunnelmaa.



Olen niin innostunut Asahista?
Mikä on Asahi?
Nappasin sen Studio 55- ohjelmasta osaksi kunnonkohennuskampanjaani.
Liikkeet ovat rauhallisia, järkeviä ja suunnattu juuri meikäläisen osaamistasoa silmällä pitäen. Asahi kehittää tasapainoa ja antaa mukavan sykkeen päivää ajatellen.

Mitä sää katot?


Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

lauantai, 3. marraskuu 2012

Vuosikampa





Vuorossa haaste 23

Vakiokohteet ovat saaneet päälleen lumipeitteen. Pakkasherrakin pureskeli muutaman asteen voimalla syyshortensian kukinnot entisiksi, mutta sen jälkeinen 'monsuunisade' on vienyt mukanaan viimeisenkin lumen hippaleen. Joten sää on ollut syksyisen vaihtelevaa. Kollaasissa on sekä viime lauantain talvi mökkikohteessa, että äsken napsaistu marraskuinen alakulo kotipihalla.



Kuvittelija ehti jo riemuita kauniista valoisasta maisemasta ja kuljetti kameraa miten tahtoi luontopoluillaan. Hevoskastanjan möhkylöiden kova koettelemus tuli ikuistetuksi ja kaksi seuraavaa kuvaa on otettu viikon välein.



Hui, että vieläkin puistattaa tuo ensi pakkanen. Oletteko muuten huomanneet että ensimmäiset syksyiset pakkasilmat tuntuvat paljon kylmemmiltä?

Seuraavaksi kaksi plurria kuvaa selityksineen. Ensimmäisessä kuvassa saattaisi olla yksi iso Dallas-pulla pakastimeen menossa, todellisuudessa kuvasin viikko sitten sakeaa lumipyryä yöllä ikkunasta, siinä pihalamppu valaisee lumista maisemaa.



Lintujen ruokinta aloitettiin päivää ennen talven tuloa ja yllätyksekseni mustarastaat saapuivat kinastelemaan siemenistä poikamaiseen tyyliinsä. Myöhemmin saapuneet tyttömustikset olivat paljon rauhallisempia luonteeltaan. Kehittyyköhän lintumaailmassa tyttölinnut poikia varhaisemmin?



Lumimaisemaa



ja lisää lunta metsässä



Ja linnutkin syövät vielä kädestä, mutta tuppaavat olemaan niin liukkaita liikkiöitä.




Kuvittelija toivottaa kaikille antaumuksellisiä kuvaushetkiä ja iloa elämään!



Täältä voit kurkkia lisää aamukampatuokioita.

perjantai, 2. marraskuu 2012

Mandala 14






Uuna haastoi minut Mandalaan. Selvennykseksi on sanottava, että minulla ei ole hajuakaan mikä Mandala tarkoittaa, muuten kuin että se on pyöreä. Siihen päättyy mahtuu tietoni k.o haasteesta, mutta jonkinsorttisena yllytyshulluna tartuin toimeen. Ja olisittepa nähneet minut urakoimassa tämän haasteen kimpussa. Mies ei saanut lämmintä ruokaa ja minä unohdin syödä, joten aikamoisesta haasteesta tässä on kyse. Pitkän esipuheen jälkeen, nöyränä kuin olla osaan, esittelen Mandalakaksoset. Epäilenpä vahvasti, että saattaa olla kaksi haastetta samassa paketissa, sillä photoshoppaaminen ei myöskään kuulu taitojeni suppeaan piiriin.. Suonette sen anteeksi?





Hyvää pyhäinpäivää ystävät!



Täältä voit katsoa lisää Mandaloita!