-Katoppa armas puolisoni, nuo kaksi ihmislasta ovat palanneet merelle kalastamaan.
-Kalastamaan muka, lyön vetoa kahdesta ahvenesta, ettei tuolla jolla keikkuu pyrstön päällä musta laukku, ole aikomustakaan pilkkiä.
-Höh, sinä olet aina niin negatiivinen. Muistatko viime vuonnakin kun onkivat paljon särkiä, varsinkin tuo kirjavahuivinen oikein heitteli särkiä meitä kohti.
- Sillä oli oma lehmä ojassa, se otti sinusta samalla paljon kuvia, kuulin miten se musta laatikko lauloi; klik, klik, klik. Sinä et huomannut, kun olet niin särkien perään.
- Lennetään niiden perässä ja katotaan, mitä ne oikein touhuaa.
- Lennetään vähän korkeammalla etteivät ne huomaa.
- Sopii.





- No mitäs minä sanoin, tuolla se jo kairaa ensimmäistä reikää, kalastamaan ne on tulleet.



- Eikä mitä, seuraappa tuota kirjavahuivista. Niin määrätietoisesti se kulkee rantaa kohti.



-No taas sitä nähtiin kuka oli oikeassa. Nyt se riisuu vanttuut pois kädestään. Mitä ihmettä se oikein aikoo?
- Onpas se kankea! Se menee vatsalleen tuonne lumihankeen. Hei, nyt se kuvaa tuota meidän tarkkailukiveä. Mitä kuvaamista siinäkin muka on?
- Ihmiset on niin kummallisia, ei niiden pään sisään pääse kurkistamaan, taitaa olla onneksemme.



Haluaisinpa todella tietää mitä se näillä kuvillaan tekee. Kenelle näitä voi edes näyttää. Ymmärtäisin jos se kuvaisi meitä, mutta kiviä. Mitä järkeä?



-Kannattaakohan meidän kuluttaa aikaamme noiden kahden kanssa? Ei tunnu siima olevan kireällä, lähdetään tuonne rantaan missä pilkkikilpailu on loppumaisillaan. Siellä saa hyvän kalaisan kurmeen, vatsan täydeltä särkeä.
- Sopii mulle, voidaan palata myöhemmin katsomaan mitä ne puuhailevat.
- Hei, tule jo näin sukulaisteni kirkuen ryntäävät rantaa kohti, siellä on alkanut grande finale.



-Saitko vatsasi täyteen?
- Voi kultaseni, sinähän tiedät etten koskaan voi syödä vatsaani täyteen. Kolmoiskierre ei senjälkeen onnistu, ja syöksyssäkin tuppaa särjet tulemaan suuhun takaisin.
-Ai niin, en muistanutkaan kuinka herkkä vatsa sinulla on..
- Sopisi muistaa..Käväistäänkö katsomassa niitä kahta?



- Tuolla ne nyt istuvat vierekkäin kivellä, jaahas, niillä näyttää olevan omat eväät mukana. Jotain höyryävää valkoisessa pullossa. Ei ne välitä rahtuakaan meistä, eikä kaloistakaan. Tää on nyt sitä mitä kuulin jonkun joskus täällä puhuvan, ne viettää laatuaikaa. Mitä se semmoinen laatuaika on? Kaikki aika on laatuunkäypää, eikös ne sitä tiedä? Ihmiset on semmoisia, että niille menee kaikki oppi niin hitaasti perille. Me lokit olemme paljon välkympiä, eikös niin armaani? Niin ollaanki...