Pakkasta -20 astetta. Jään paksuus 30 senttiä. Auringonpaistetta marraskuussa. Jään päällä ohut kerros kuuraa.Täysin tuuleton päivä.

Silmieni edessä avautui houkutteleva maisema, joka veti minua puoleensa vastustamattomasti.

Kaikki vaatteet päälle ja loput tuulen puolelle kainaloon, oli aikoinaan äidin pakkaspäivän pukeutumis ohjeistus lapselleen. Saatu oppi pätee yhä. Topattu täti kulki kameransa kanssa jäätä pitkin ja poikin. Kaunista, rauhallista ja ihanaa. Imin hiljaisuutta sisimpääni. Turvallisesti kuuntelin jään pauketta, sillä mies kulki edellä ja kartoitti kirveen avulla jäätilannetta. Lähdin kuvaamaan marraskuun jääurkuja, enkä joutunut nytkään pettymään. Niiden edessä piti pudottautua polvilleen ja lopuksi vatsalleen makaamaan, mutta se kannatti.

 

Soivat minulle urut
joita kuuntelen hiljaa.
Katson tulevaan jouluun.
Ja hetkessä tässä
saan voimaa
elämään elämässä.

Soi parvella nyt Bach..

Jäätyneen lehden kauneus puhuttelee.

Keltainen heinikko maalaa maisemaan ihastuttavan väriläiskän.

Kauaa ei aurinko jaksa, se kerää kehränsä ja painuu metsän taakse. Kylmä henkäys talvisäässä saa minut kääriytymään tiukemmin villahuivini suojaan. Lähden astelemaan mökkiä kohti. Siellä odottaa lämmin uuni ja itse tehdyt karjalan piirakat. Lisään töppösiini vauhtia. Rannassa käännyn ja kuiskaan hämärtyvään iltaan, kiitos.

"On kylmät paukkuvat pakkaset"