Lumen sulaminen näinkin nopeasti yllätti minut. Kevät on ottanut viikossa tosi pitkän harppauksen eteenpäin. Tuskin ehdin ihailla pieniä pälviä puiden juurilla, kun ne suurenivat  ja lumen saattaa nähdä enää pieninä kaistaleina metsän reunoissa. Keätkampa harvenee.

Teimme viikonvaihteessa matkaa halki Suomen ja se mahdollisti haasteen inspiroimaa kevätseurantaa auton ikkunasta. Maisemat vilahtelivat nopeasti ohi ja määränpäähän pyrittiin yhden pysähtymisen taktiikalla.

 Silmieni ohi vilistävät koivumetsiköt, aktivoivat kamerakäteni toimimaan. Koivujen rungoissa näen kevään keijuja. Pelloilla tepasteli lokkiyhdyskuntia ja virtaavissa joenpoukamissa joutsenparvet kuikuilivat kaulojaan. Joillakin pelloilla näkyi ihan oikeaa vihreää.

 

 

Jyrkän kalliokielekkeen päältä ryöppyinä virtaava vesi vetosi myös autonkuljettajaan ja kuvaus- sekä jaloittelutauko oli paikllaan.

Ilta värjäsi pilven reunat vaaleanpunaisiksi kertoen meille seuraavan päivän lämpimästä. Ja todellakin, lauantain 14,5 astetta tuntui ja näkyi katukuvassa. Hymyilin sisäänpäin ulsterissani, kun vastani käveli nuori tyttö teepaidassaan.

Oi kevät!

Keväästä kertoi myös tyttäreni anopinkieli, joka oli äitynyt kukkimaan. Kukka vuodatti tahmeita ilon kyyneleitä.

Jiin valmistava herkullinen pitsa, innosti meidät kotikokit leikkimielisesti pohtimaan yhteisen ruokabisneksen aloittamista. Pitseria/munkkeria bistrossamme tarjoiltaisiin vain herkkuja. Omasta siirtolapuutarhapalstastamme hakisimme lähivihreää salaatteihin ja kodinomaisuus valttinamme rynnistäisimme gourmet-taivaan tähdiksi.Liikkeen logokin on jo suunnitteilla.

Kevät saa ihmisen riehaantumaan.

 

Sillä aikaa kevätkampatyttö oli kotona laittanut tuulemaan. Mansikkamaa oli paljastunut lumen alta. Kyllä kelpasi kulkea pihapiirissä kevyin kenkin.

 

 

Lisää kevätkampakuvia täällä.