Lintujen talviruokinta aloitetaan yleensä varhain. Jos se jostain syystä viivästyy, osaavat linnut ilmoittaa asiansa melko selkeästi. Ensin ne lentävät keittön ikkunan taakse kuikuilemaan ja kurkkimaan sisään. Jos edellinen vihajaileva pyyntö ei tuota tulosta, esitetään seuraava vetoomus olohuoneen ikkunan takana. Viimeinen pontevampi yritys tapahtuu makuuhuoneen ikkunalla. Silloin lintu koputtaa nokallaan ikkunaan aivan kuin se sanoisi, no, mikäs nyt on? Naskartelija teki pyynnostäni linnuille isomman ruoka-automaatin ja toisen jonka veimme mökkilinnuille.
Seuraavalla kerralla yllätyksekseni linnut olivat muutamassa päivässä tyhjentäneet automaatin auringonkukan siemenistä..Tiaiset lauloivat kuorossa nälkämaan laulua ja meille tuli kiire täyttää automaatti uudelleen. Mökkilinnut käyttäytyivät muutenkin taajamalintuja rohkeammin. Saatoin metrin päästä kuvata laudalla ruokailevia lintuja, niiden suuremmin siitä häiriintymättä. Joskus ne leikkivät kanssani. Kun seisoin lähellä ne lähtivät lentoon niin läheltä minua, että tuntui kuin siipisulat olisivat pyyhkäisseet poskeani.
Sinitiaiset pitävät kovista rasvoista. Uskoisin silti tinttien kolesterooliarvojen olevan kutakuinkin kohdallaan, sen verran liukkaasti ne lensivät tiehensä palatakseen hetkessä takaisin talipallojen kimppuun.
Tämäkin ihme linturuokalassa nähtiin. Punatulkku on kuitenkin melko arka lintu, ja salli kuvattavan itseään vain salaa. Toisin kuin tämä ystävämme:
Hömötiainen teki tuttavuutta aivan toiseen tapaan. Se söi jopa kädestä muutaman siemenen. Tätä ihmettä en ehtinyt kuvata.
Kun talvi sitten saapui ja pakkanen paukkui nurkissa, pörhistivät tintit sulkansa koholleen. Miten ihmeessä ne oikein tarkenevat, mietin?
Kommentit