Keittiöfilosofin käsikirjasta luin, että ikkunanpesuun pitää valita pilvipoutainen sää ja Mozart soimaan taustalle. Tänään auringon paistaessa, ei ehdottomasti ole ikkunanpesupäivä, eikä mikään muukaan siivoukseen liittyvä päivä. Olen jotenkin polleata tyttöä nyt, sillä tiistaiaamuna sain siivouskärpäsen pureman. Villasukkasiivo ei tuottanut enää toivottua tulosta, sillä sukan kärkiin tarttunut pölypallerohahtuva hajosi, ennen kuin pääsin sitä ulkoportaalle ravistelemaan. Siivousinspikseni alkoi makuuhuoneesta tee-edes-tämä-huone-siistiksi-metodilla. Imuroin ja vein matot parvekkeelle, ja pyyhkäisin lattian nihkeällä huiskulla. Sitten jatkoin sitkeästi siivousta eteenpäin, kiihdyttäen vauhtia Mozartin tahtiin, ei aikaakaan kun sain levittää lattialle raikkaat matot. Pölyt pyyhkisin, kun siivouskärpänen puraisisi seuraavan kerran.Siivouksessa on tärkeää itsensä palkitseminen, näin keittiöfilosofi jatkaa. Palkintoni oli pääsy pilkille, sillä iltapäivällä taivas oli kirkastunut ja tuuli tyyntynyt.

Meriheinä loisti rannassa kullankeltaisena ja päivä tarjosi meille parhaintaan tuulettomassa muodossa. Aurinkorasvan levitys naamalle, lasit nenälle ja menoksi. Hankikanto kantoi ja kelkka luisti kuin ajatus. Pilkkimisessä tyyli on vapaa. Voi olla kyykyllään, jos polvet kestävät. Voi istua pilkkijakkaralla. Voi heittäytyä makaamaan pitkin pituuttaan jäälle, tärkeää on käden liike ja herkkyys/ eli tuntuma saalista. Ahkera pilkkijä kairaa monta reikää ja vaihtaa alituiseen paikkaa, ellei kala ole syötillä. Sitkeä pilkkijä luottaa paikan voimaan, saapuu päivä päivän jälkeen karin kupeeseen, josta on muistona ennätyssaalis. Toisten rei'illä pilkkijät ovat oma lukunsa. He kulkevat ahkerien jäljissä, ja odottelevat kalaparvien tuloa.

Oikeiden kalastajien mukana kulkevat harrastelijat tuntee siitä, että unelmoidessaan he unohtuvat istumaan saarten poukamiin tai tähyilemään taivaalle. Taivaiden tähyilijät päästävät suustaan omituisia kiljahduksia, nähdessään muuttolintujen parven, tai joutsenparin. Ne luulevat nähneensä ties mitä, ja arvailunsa ääneen sanottuaan, saattavat kuulla olleensa niin perusteellisen väärässä. He eivät siitä lannistu, vaan jatkavat luonnon ihmeiden tarkkailua.

Tavallinen lokkipariskunta saattaa harrastelijalle kertoa omaa tarinaansa parisuhteen kehittymisestä.

Ja joskus saa harrastelijakin kokea elämässään ihmeen. Pietarin kalansaalis ilman verkkoa on kova pala nieltäväksi kenelle tahansa, saatikka harrastelijalle. Kalaa tulee kuin Lapin kapasta. Enimmäkseen kuitenkin särkeä, mutta oi sitä pyytäjän riemua, sillä nyt nappaa.

Kun ilta saapuu ja vetää perässään usvaisen verhon auringon eteen, voi kalastaja ja harrastelija kääntää kelkkansa rantaa kohti. Kevyt on kalastajan askel, sillä lähiruuan ainekset on paksissa mukana ja suussa maistuu jo ahvenkeitto.

 Luontainen vaatimattomuuteni estää minua kertomasta kuka sai sen suuremman ahvenen.

Eikö elämä vain olekin ihanaa?