Tietämättömälle kulkijalle ei metsä avaudu, ei avaudu ellei kulje "metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston" kanssa. Silloin ei ajattele kuvittelijan tapaan, puu kuin puu, silloin saa kuulla tarinaa metsästä ja puista. Onpa hyvä, että ovat jättäneet tämän männyn, se on ainakin 200 vuotta vanha. Olisitteko uskoneet?

Onhan se kieltämättä komea mänty. Sen jyhkevyyttä kuvasi myös lause, ottaa runsaasti aikaa, ennen kuin puu tuollaiseksi järkäleeksi kasvaa. Aika on kummallinen määre. Odottavalle liian pitkä.

Oppitunti numero kaksi. Katsos vaan, hirvi on siitä kulkenut ja hieronut itseään puuta vasten. Mistä tiedät että on hirvi, kysyn. Tästä kuulen vastauksen.

Jäljistä päätellen hirvi on vegetaristi.

Suon laidalla se nököttää. Blogistina mieleni iskee jo tarinaa: Myytävänä hyvin ilmastoitu mökki erämaassa, ihanteellinen löytö rauhaa rakastavalle remontti-Reiskalle.

Saan kuulla, että suon laitaan aikoinaan rakennettu vaja oli säilytys ja kuivatuspaikka suosta nostetulle turpeelle. Se kuivattiin seipäillä ja säilytettiin hyvin ilmastoidussa vajassa. Käytettiin karjatiloilla navetassa kuivikkeena.

Muuraiskeko on vaikuttavan kokoinen. Jotain pulppuaa mieleni lokeroista, muurahaiset rakentavat pesänsä aina etelän puolelle.

 

Ojien jäätyminen mahdollistaa luonnon omat "Gaudit ja Monet"- nautinnot  kiehtovina väreinä ja muotoina.


Lopuksi kysymys tarkkanäköisille, mitä näet kuvassa?


Lumisadetta luvassa, sitä jää Kaanon kuvittelija odottamaan.