Eilinen lämmin sää suorastaan helli ja samalla se puhalsi syysajatukset auringonsäteiden mukana seuraaviin päiviin. 25 astetta mittarissa, jotta hellerajalla keikuttiin. Amiraaliperhonen kävi ahkerasti zinnian kukinnossa syysaskareillaan samalla se antoi kuvata itseään lähietäisyydeltä.

Tomaattisato on tänä kesänä ollut runsas ja muutama omenakilo on säilötty ja tietysti päivittäin pidetty lääkäri loitolla omenia pureskellen.

Lauantai-illan samettisen pehmeä ilma houkutteli kuvaamaan koivun lehtiä rannassa. Kuin purjevene, lehti keikkui aalloilla. Tuuli irroitti muutamia lehtiä leijumaan, ne keikkuivat ees-taas kunnes aikansa pyörittyään putosivat veden kuljetettaviksi.

Niin innoissani kuvasin lehtiä etten huomannut harmaata ystävääni, ennen kuin hän nousi siivilleen. Järvi on hiljentynyt lintujen äänistä. Muutamia lokkeja, joutsenperhe ja tämä yksinäinen haikara sattui kuvaajan silmään.

Haikara on arka lintu, ja kuvaajan käsi on selvästi vapissut sen näkee kuvaa katsoessaan. Illalla järven tienoo paukkui rakettien voimasta, mökkiläiset juhlivat venetsialaisia. Minä juhlin vasta aamulla. Rannassa mykistyneenä kävin ihailemassa luonnon omaa loistetta.

 

Aamukampoja lisää täällä.