Kerran talvessa saattaa kuvittelijakin löytää sisäisen hiihtelijänsä. Tämä kuningasajatus muhii muutaman päivän, kunnes kypsyy itse teoksi. Silloin sukset ja muut tykötarpeet pakataan autoon ja ajetaan järven rantaan. Silloin ei kuunnella sisäisiä varottavia ääniä, vaan istutaan rantakivelle kiskomaan monoja jalkaan. Ei anneta tuskan hien, joka jo monoja laittaessa on noussut otsalle, häiritä, vaan laitetaan sukset jalkaan ja sitten sauvat käteen. Melkolailla valmista hiihtäjäainesta ajattelen ja kannustan itseni eteenpäin: Kyllä se tästä, tai, menoksi sisko Hopea!



Ensimmäisen pienoisen lumipaakun ylittämiseen, vaaditaan taitoa enemmän kuin hiihtelijällä on varastossa. Sukset sutii ehtimiseen, sauvat ovat syvällä hangessa ja hiihtelijä vilkuilee jo hermostuneesti olkansa yli, ei kai vaan kukaan ole näkemässä? Kun äärimmäisin voimainponnistuksin pääsen ensimmäisen esteen yli, vaapun henkitoreissani järven jäälle. Ei laaksoa ei kukkulaa, siintää silmänkantamattomiin. Tartun Siiri Rantasmaisin ottein sauvoista kiinni ja alan sujutella umpihankeen latua. Hengitys käy kumman työlääksi ja silmälasit huurtuvat lopulta niin, ettei niidenläpi näe ensinkään.



Pakko ajaa minua eteenpäin. Kello kertoo, että kaksikymmentä minuuttia on kulunut ja olen jo ihan maitohapoilla. Onneksi en harrasta ampumahiihtoa! Saaren suojasta löydän lumikelkan jättämän vanan, sen jäljissä sujuttelu onkin paljon joutuisampaa. Kamerakin on tullut mukaan, mikä ettei, tätä ihmettä pitää todistaa valokuvin, kuka sitä muuten uskoisi. Vaikka sää on pilvinen, on hanki niin kirkas että lumisokeus tahtoo yllättää. Pieni viima puhaltaa hiet hävöksiin ja kohta olen mielestäni saanut jokavuotisen maratonini loppuun. Termarissa olevat kaffeet kutsuvat jo tuore pullanmaku kielellä suuntaan rantaan takaisin. Kaukanako kävit, kysyy naskartelija, tarpeeksi kaukana, vastaan.



Nyt pystyn epäilijöille antamaan silmät kirkkaana vastauksen kysymykseen; Oletko jo käynyt hiihtämässä. Olen. Kansallinen velvoite on suoritettu. Sitten voinkin taas tarttua kameraani ja kuvata tämän talven hattu-muotia. Lintupöttömalli on kuohkean valloittava, Ämpärimalli on pään muotoa korostava, kasvihuoneen kattomalli on Smurffityyliä ja lipputankohattu tyylittelee pillerirasiamallilla.





Kuvittelija toivottaa teille iloisia ja vapaita harrastuksentäyteisiä talvipäiviä!