Sademittari näytti 50 millimetriä vuorokaudessa, ja olisi näyttänyt enemmänkin, mutta vesi valui yli. Näin minulle kertoi tuttuni aamuvarhaisella. Näissä tunnelmissa eletään nyt. Uteliaisuus ajoi minut matkaan kameran kanssa, mitä siitä vaikka satoi, sillä sateeseen ei tahdo tulla nyt edes lenkkeilytauon mittaista väliä. Keskellä kylää virtaavan joen pinta on noussut nyt kevättulvien tasolle. Patosillan neulat on kaikki kiskottu pois, joten se sallii veden estettömän virtauksen eteenpäin. Tämän näkymän edessä miltei hyytyi, sillä vesi kohisi voimallisesti ja kuljetti mukaanaan paalia, joka kieppui nopeasti kahden sillan alta syöksyen ja keikkuen eteenpäin.



Yläjuoksulla vesi on noussut pellolle. Virtaus on voimakas, pikkuinen vaahterakin on ihan ihmeissään.



Patosillan yli kulkeva kevyen liikenteen väylä oli suljettu kävelijöiltä, sillä vesi nousee uhkaavasti lähelle siltaa.



Vanhan kivisillan muhkeita arkkuja vasten vesi kävi omaa taistoaan. Vesi kohisi, kieppui ja vapautui lopuksi kulkemaan kohti kolmatta siltaa joka näkyy himmeästi kuvassa.



Tämän punaisen rakennuksen takana olevassa myllyjuovassa kävin lapsena uimassa. Nyt siellä olisi saanut kylmää ja vauhdikasta kyytiä.



Kävely jatkui yläjuokselle, jossa kiertelin isohkoja, veden tien yli virtaamia.



Etana, etana näytä sarves, tuleeko huomenna pouta?



Keskellä kylää virtaa pauhaava joki....