Aina se tapahtuu yllättäen. Kohtaaminen. Hei, kato, huudahdan. Kauris seisoo tienvieressä ylvään mutta samanaikaisesti pelokkaan näköisenä. Se katsoo kun auto pysähtyy ja on valmis säntäämään tiehensä vaaran uhatessa. Näen miten sen sydän pamppailee. Jäykistyneenä paikoilleen se katsoo minua. Kahmaisen kameran käteen, minunkin sydämeni pamppailee kameran tahtiin, tik, tik tik.

Nyt tiedän täsmällisesti mitä tarkoittaa gasellimainen kauneus. Suuret silmät tähyilevät minua. Disneyn bambi-elokuvan aitoa versiota katson nyt livenä ja olen onnesta sykkyrällä. Kohtaamisemme ei kestä kauaa, mutta on ainutkertainen.

Hetken kuluttua kauris liikahtaa, nostaa häntänsä pystyyn ja säntää pakoon.

Sirot jalat tekevät uskomattoman pitkiä loikkia oikealle ja vasemmalle.

 

Seuraan kamerani etsimen läpi eläimen vauhdikasta menoa.

Kunnes se katoaa näköpiiristäni metsän suojaan.

Tämän kohtaamisen muistan.

Mökillä pienet möttiäiset ilahduttavat päivääni. Ellei voikukka olisi niin kitkettävä maineeltaan, se saisi paljon ihailua.


Minä istuin kiitotien päähän ja jäin ihmettä katselemaan, kone niin kuin lentäjän luusta tehty, yllytti moottoreitaan..

Edu Kettunen