ja ilmassa pöllyää jauhot. Kaanon on kaivanut jauhopeukalonsa esiin. Piparkakkujen leipominen ei koskaan ole kirjoittajalle ollut luontaista, vaan enemmänkin pakonomaista toimintaa joulun edellä. Paraisten piparkakut kuuluivat kauan piparkakkuperinteisiini, mutta vaihtelunhalu peittosi perinteen ja tartuin uuteen reseptiin joka yllätyksekseni sopi paremmin taitojeni raameihin. Päivin parhaat piparit ovat valmistuneet. Taikina on hyvin kauliutuvaa ja maku on mainio.Joulutorttujen (valmistaikina) lisäksi piparisormeni laskeutuu vuodeksi lepoon.

Kakkujen leipominen onkin sitten vallan toinen juttu. Ei tarvitse pipertää, eikä kaulia ja jos lopputulos ei vastaa toiveita, aina perheestä löytyy uhrautuja joka popsii kakkuvuokaan kiinni jääneen tai muuten epäonnisen tekeleen poskeensa.

Katriinakakku luo jouluun oman makean muistikuvan. Parasta kakku on silloin,  kun se on tuotu pakastimesta ja se on vielä hieman jäinen. Mutta, pitkäksi aikaa kakkua ja isää ei saa jättää keittiöön, joskus kävi niin että löysin enää murusia kakkuvadilla, ja isä luikki nopeasti jotain kämmeneensä piilottaen omaan huoneeseensa.

Tämä kakku on saavuttanut meillä sellaisen suosion, että voin mainiosti nimittää tämän joulukakkujen kuningattareksi, eli suklainen ja pähkinäinen Katriinakakku.

Siinä se nyt nököttää valmiina ja odottaa jouluvieraita. Tietysti olen sen pakastanut, sillä se ei kauaa keittiön pöydällä kokonaisena nököttelisi.

Oravakin hämmästyi hyviä tuoksuja ja keittiössä punaposkisena häärivää leipuria.

Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista....

 Päivin parhaat piparit