Olen oppinut kantapään kautta pukeutumaan lämpimästi, sillä merellä tuulee aina. Tai siellä käy kylmä viima. Tarkeneminen on ensisijaisesti pukeutumiskysymys. Vaikka aurinko paistaisi kuin se kuuluisa Naantalin, ei auta, pukeuduttava on. Vaatearsenaalini on melkoinen, kalsarit, toppahousut, kahdet villasukat, kaksi puseroa, toppatakki, kauluri, pipo ja vanttuut. Kun ed.mainittuihin vaatteisiin pukeutuneena mennä rahjustan pitkin jäätä, ei haittaa mistä suunnasta tuulee. Kävellessään kuulee oman hengityksensä, lokkien kirkunan, tuulen vihellyksen ja pian huomaa olevansa yksi monista pilkkijakkaralla istuvista.

 Oikeat kalastajat erottaa helposti harrastelijoista. Oikeat kairaavat ahkerasti jäähän reikiä. Heillä on lukemattomia erilaisia pilkkejä.Sanat tasapaino ja mormuska avautuvat vain kalastusasioihin vihkiytyneelle. He lähtevät reippaasti liikkeelle uuteen paikkaan, jos kala ei käy kiinni. He eivät etsi tuulen suojaa, vaan istuutuvat keskelle ankarinta viimaa. He saapuvat merelle jo ennen auringon nousua. He tietävät virtapaikat ja jollain salaperäisellä tavalla myös mikä pilkki on vetovoimainen. Vaikka oikeat kalastajat istuisivat vierekkäin, he eivät haaskaa aikaansa puhumiseen. He kalastavat. Se vie heidän huomionsa kokonaan. Jos oikeat kalastajat pakkaavat reppunsa puolen päivän päivän jälkeen ja lähtevät kotiin, se on mekki harrastelijalle, tänään ei kala syö.

Harrastelijat erottaa oikeista kalastajista siitä, että he hakevat tuulelta suojatun paikan. Repussa on melkoisen tukevat eväät ja lounas ilman nuotiota ei ole mistään kotoisin. Lisäksi heillä on mukanaan aurinkorasvaa, kamera ja kiikarit. Jos kala ei syö, harrastelijat syövät. Luonto kutsuu kuvaamaan. Se kutsuu kiikaroimaan lintuja. Onnella voit saada kiikarisi tähtäimeen komean merikotkan, jonka lokit ovat häätäneet saaren taakse sillä aikaa, kun kamerasi olisi vihdoin kuvausvalmiina..

Luontopissaaja on oppinut kehittelemään lähes puuttomalla saarella kivestä ja hontelosta pajusta ekologisen käymälän. Harrastelija kysyy kalakaveriltaan, näkiköhän kukaan? Kalastaja vastaa, kusee sekin joka näkee. Vastaukseen tyytyväisena harrastelija tarttuu kameraansa ja kahlaa umpihankeen kuvaamaan merikukkia.  Kuvaaja huomaa että pajuun on puhjennut silmu. Tyytyväisenä silmukuvaansa, harrastelija tyhjentää saappaistaan lumen kalliolla istuen.

Kalastaja ehdottaa kiertoa vielä tuon yhden saaren takaa, koska sieltä tuli joskus sorvia. Harrastelija ei kysy mitä sorvat on, mutta aavistelee ettei nyt olisi kysymys puusorvista, se kun jäi kotiin.

 

On tullut aika lähteä kotiin kun aurinko vetäytyy kainosti harsopilven taa. Suuntaamme askeleemme rantaan. Huomenna ei syödä kalakeittoa, sanoo kalastaja. Olisi nyt tullut edes se sorva, niin olisin nähnyt millaisesta kalasta on kyse ajattelen..

Seuravana yönä nukun aamuun asti kertaakaan heräämättä. Sellaista se minun kalastamiseni on, valokuvaaja-harrastelijan puuhastelua. Seuraavaksi päätämme lähteä järvelle pilkkimään.

"Ei merta edemmäs kalaan."