Kahdestoista piikki katkesi kammasta. Kevät jatkaa alkamaansa kuurupiiloleikkiä. Eilinen auringonpaiste on piiloutunut pilvien taa. Tänään sataa lunta. Koivut seisovat majestettisen ylväinä ikkunan takana. On tuuleton -1 asteinen tavallisen tallaajan sää. Eletyllä viikolla olen seurannut kameran takaa lintujen kevättä. Keväiset tunteet sekä näkyvät että kuuluvat lintujen elämässä. Tirskutusta ja kuhertelua näkyy etenkin sinitiaisten elämässä. Istutaan söpösti samalla oksalla, tai pyrähdellään näyttävästi toinen toisensa ympärillä siipisulat pöllyten.

Viherpeippo piipahti ilahduttamaan ja järjesti kuvaajalle hienon lentonäytöksen.

Urpiainen seurasi perässä.

Lintujen iloisuus herätti kohmeisen naskartelijan minussa eloon. Tämä lintukoto lähtee kaupunkikotiin. Se päätyy luultavasti kirjahyllyn koristeeksi. Tiedä vaikka sadun sininen lintu asuttaisi sen ja laulaisi omistalleen iltaisin unisen laulun lala lal lala lal lal laa..

Kaanonin kuvittelut ovat olleet jonkun aikaa jo hakusessa. Olen ollut huonovointinen. Ainoastaan ajatuksen tasolla olen mielikuvitellut. Mutta siinä se. Kevätkampapostaus sai minut tänään 'liikkeelle'.

Kuvatessani kuihtunutta kukkakimppua, tunnen katsovani mieleni maisemaa suoraan silmiin. Elämä heittää lapsensa eteen vaiheita, jolloin voi vain odottaa. Minä odotan. Odotan vastauksia ja kevättä.

 

Lisää kevätkampapostauksia täällä.