Eletyn pakkasviikon vastapainoksi on ilma onneksi lauhtunut huomattavasti. Se tietää auringon piiloutumista pilviverhoon. Mittarin miinus kuusiastetta kiskoo toivottavasti kuvittelijan irti sohvan nurkasta. Liikkeelle ja raittiiseen ulkoilmaan. Ajattelin tuoda kertaheitolla tähän postaukseen hivenen lämpöä. Ja kutsua sinutkin mukaan laulamaan nuotiolauluja. "On meillä metsässä nuotiopiiri, jossa kuusten kuiske soi.."

Vakiokohdekuva on keskiviikolta. Silloin paistoi aurinko. Päivä on jo huomattavasti pidentynyt, jonka kuvakin kertoo. Se on otettu neljän aikaan ja aurinko valaisee mukavasti puiden takana olevia rakennuksia. Omenapuun oksat kannattelevat lumipaakkuja ja toiveissa siintää omenasaalis joita samat oksat kannattelevat elokuun lämpiminä iltoina.

Elävöitän toista kohdetta kuvaamalla omenapuita eri suunnasta. Mökillä rauha on rikkomaton. Vain jänikset, oravat ja linnut ovat jättäneet jälkensä maisemaan. Omppupuut seisovat majesteettisina ja vartioivat pihapiiriä.

Jokin kumma vietti on ajanut minut kuvaamaan tuuliviirejä. Ulkorakennuksen katolla olevan tuuliviirin viesti minulle on selkeä; kulje suoraan eteenpäin tuulista ja tuiskuista välittämättä. Kyllä se kevät tulee aikanaan. Tartu kiinni tähän hetkeen.

Hiihtäminen ei ole minun juttuni. Talviharrastuksista rakkain on potkurin kanssa kulkeminen. Onneksi teitä ei ole tarvinnut hiekoittaa. Kelkka luistaa toisinaan iloisestikin eteenpäin. Vaatetus sään mukaan ja menoksi.

Ja jokainen päivä vie meidät lähemmäksi kevättä ja sen valoisia iltoja. Siitä iloitsen.

Täältä voit kurkkia lisää vuosikampoja.

Oikein hyvää viikonvaihetta teille te ihanaiset blogiystävät!