Vakiokohteet ovat vähitellen luopumassa lehdistään, niin kuin muutkin puut, jokainen omassa järjestyksessään. Koivut jotka seuraavat jo lehdettöminä tätä riisumisoperaatiota, ovat keväällä ensimmäisiä 'pukeutujia.' Omenapuillakin näyttää lehtien luopumisessa olevan oma tahtinsa. Vanhat puut mökillä ovat jo luovuttaneet isomman osan lehdistään, nuoret puut kotona pitävät vielä sitkeästi yllä vihreää elämää.



Keltainen ilotulitus kestää hevoskastanjassakin vain hetken ja sopivan tuulen sattuessa kohdalle se luovuttaa lehtensä suosiolla.



Asteri on syksyn myöhäisiä kukkijoita. Joskus minusta tuntuu, ettei se edes ehdi kukkia ennen pakkasia. Tänä syksynä on kaikki toisin. Asteri kukkii ja antaa iloisen väripilkun luovuttaneen maiseman keskelle.



Väriä maisemassa silti toistaiseksi riittää, onneksi riittää, sillä syksyn kylmyys koettelee muitakin kuin kirjoittajaa. Silloin värit katoavat ja villaisiin kääriytyvä kuvittelija alkaa jossain sydämensä sopukoissa odottamaan lämpöä ja kevättä.



Metsässä kulkevan silmät on tänä syksynä erityisesti kiinnittyneet mustikanvarpuihin ja niissä vielä kiinni oleviin lehtiin. Jokin lehtien värimaailmassa on liikuttanut sydäntäni.



"Kesästä jäljelle jäi muisto vain...."



Iloiseksi lopuksi liitän kuvan kaipaamastani syysvieraasta. Tilhet saapuivat sankoin joukoin ja ihan koko pihlajanmarjasatoa ei rastaatkaan ehtineet syödä. Isoille tilhiparville jäi vielä runsaasti syotävää ja niiden pyrähtelevää lentoa parvissa on ilo seurata.

Täältä pääsette seuraamaan lisää kampahaasteita.