Onko sellaisia sanoja olemassa kuin jaakata ja kollata? Näitä olen tänään miettinyt, kun taas sain yhden vuoden lisää elämäni ketjuun.

Vanhin lapsistani on pannut merkille, että paluu synnyinkotiin saa hänen puheessaan aikaan taantuman lapsuuden kieleen. Olimme huvittuneita kun hän muisteli, miten jaakasi lehmiä aitaukseen. Hän ei käytä jaakaa sanaa nykyisessä työssään, mikä on mielestäni harmillista. Kehä kolmosen sisäpuolelle toisi väriä jaakata ihmisiä vaikka harrastuksien pariin.

Tänään sama tilanne toistui, nyt kuopuksen kanssa. Kuulumiset vaihdettuamme kyselin, miten etätyö sujuu. Ihan hyvin, kuului vastaus. Olen tehnyt samaa työtä, kollannut valokuvia uuteen lehteen. Niin, mitä olet tehnyt, kysyin. Kollannut valokuvia, hän sanoi. Ilmeisesti jokin äänessäni saa aikaan sen, että he vastaavat minulle sanoilla joita joskus ammoin kuulivat kotonaan.

Minä olen kollannut muistojani. Piti oikein isosyssiltä tarkistaa muistikuvieni todenperäisyyttä; onko meillä kotona joskus tehty tiiliä. Muistan hevosen joka kiersi kehää ja muotit joissa oli harmaata massaa. Muistikuvani on tosi, meillä on tehty tiiliä. Tapahtuma on ollut erikoinen, koska mieleni on sen tallentanut. Ja sananlaskun jonka avulla äiti yritti nuorimmaistaan kasvattaa: " Föörää vähä ittees, niinko Frankin Iisu hevostas." Tässä sitä on nyt sitten yritetty föörätä.