Olkoon suru tai ilo, meren rannalle mieleni palaa. Mereltä puhaltaa tuuli, joka pyyhkäisee pärskeet yli kallioiden ja kivien. Seison korkeimmalla kivellä ja annan tuulen puhaltaa mieleni myrskyn tasaiseksi. Tiirat leikkivät, ne lentävät vasten tuulta siivet hipoen meren pärskeitä. Linnut pysyvät lähes paikallaan tuulen ja meren nosteessa. Västäräkki uhmaa aaltoja, se tepastelee kivellä. Pyrstöllään se tasapainoilee tuulen kurimuksessa.
Aallot lyövät rantaan yhä uudestaan. Odotan sitä yhdeksättä aaltoa joka kiviin lyödessään pärskäyttää veden kohti korkeuksia.
Aurinko paistaa. Tuulelta suojassa oleva kivenkolo tarjoaa lämpimän paikan kahvin juomiseen.
Vihreä ruohotupsu veden rajassa, on kiven kolosta löytänyt itselleen kasvupaikan. No, onpahan ainakin vettä lähellä.
Kerään kiviä rannalta. Vesi on hionut ne pyöreiksi. Ne tuntuvat lämpimiltä käsiäni vasten. Asettelen kivet kalliolle kuvattavaksi. Kivien värit hehkuvat auringon paisteessa. Minun timanttini.
Kävelemme pitkin rantaa. Hetken vielä kuuntelen meren kuisketta ja ihailen sen välkettä ja pauhua. On aika lähteä kotiin. Meri on minun mieleni maisema. Ja järvi.
Mitä isompi myrsky, sen tyynnyttävämpi vaikutus mieleeni. Luonnon terapiaa.
Mikä on sinun mielimaisemasi?
Kommentit