Ystävysten kohdatessa vaihdetaan kuulumisia ja päivitetään tapahtumia, varsinkin jos tapaamisesta on kulunut kauan aikaa.
Joskus kohdatessa viestiksi riittää hymy. Hymyn saajakin hymyilee. Päivä on pelastettu.
Kaanonin poluille on tupsahtanut yllättäviä kohtaamisia ja eroja.
Tiirat viettävät aikaa läheisellä kivellä. Hurjasti huutaen ja räksyttäen ne ajavat matkaansa jokaisen joka yrittää vallata heidän kotikivensä. Kokeilimme miten lähelle pääsisimme veneen kanssa. Veneen kokka oli melkein kivessä kiinni, ennen kuin tiirat suostuivat nousemaan lentoon. Kuvan ottaminen keikkuvasta veneestä onkin jo toinen juttu. Korvasin sen läheltä otetun epäselvän kuvan toisella pikkuriikkisen tarkemmalla. Tämä ero oli vaivaton juttu, linnut eivät luoneet minuun enää silmäystäkään, kun vene erkaantui kiveltä.
Perhosen kevyt lento ei tallentunut tarkasti, mutta kuvaajan olemukseen se toi tietynlaista keveyttä.
Sudenkorennot ovat kuin helikoptereita. Näitä sinisiä korentoja pörräsi yksinäisellä metsälammella runsaasti ja yksi laskeutui eteeni lumpeenlehdelle, josta onnistuin sen kuvaamaan. Sinne se jäi auringonpaisteeseen lepuuttamaan siipiään, kun minä jatkoin matkaani.
Dramaattisin kohtaaminen ja ero tapahtui uimarannassa. Olin juuri siinä pisteessä, jolloin olo alkoi auringon paisteessa olla puolikypsä. Juuri kun olin molskahtamaisillani veteen huomasi tarkkailija käärmeen. "Odota nyt kuitenkin katson ensin onko se rantakäärme", kuulin takaani. SE OLI rantakäärme.
Mustarastaan poikasen ensimmäinen lentoharjoitustunti on ohi. Tapasimme toisemme, me sukulaissielut, puuliiterin ovella. Lähdin hitaasti peräytymään ovelle ja jätin linnun emon hoiviin.
Illalla käyn ihailemassa auringonlaskua. Koko maailmani sävyttyy punaiseen. Kömmin sänkyyni ja toivon näkeväni kauniita unia suloisista eroista ja ihanista kohtaamisista.
Kommentit