Urani 'korutaiteilijana' on alkanut. (Heh-hee!!) Tässäpä ihka ensimmäiset kokeiluni sarjassa lasia- sulattamalla- koruiksi. Uudet ideat muhivat, joten seuraavana sadepäivänä kokeilu jatkuu. En muistanutkaan kuinka hauskaa askarteleminen on, se vie mennessään.
Olen kompannut yläkaappeja ja löytänyt sieltä kaikenlaista tavaraa, jota en edes muista säilyttäneeni. Kumma juttu tämä säilyttämisvimma, äidilläni oli samanlainen, enkä sitä silloin alkuunkaan sulattanut. Nyt löydän itseni samasta tilanteesta. Mitähän asialle pitäisi tehdä?
Löysin samalla osan vanhoista piirustuksistani. Sain makoisat naurut kun katselin suunnittelemaani keväistä katuasua. Tältä kuvittelin näyttäväni elämäni keväässä.
Hattu ja hanskat kuuluivat mielestäni nuoren naisen katuasuun 60-luvulla!
Kotiin tullessa minua odotti tunnustus, Harakka ja Flora ilahduttivat minua tammenterhokeijulla. Kiitos teille molemmille!
Jokainen uusi päivä on lupaus siitä, että kaikki on mahdollista.
Kommentit