Sateiset pilvet roikkuvat taivaalla ja tuuli puhaltaa epämääräisestä ilmansuunnasta, kun haen polkupyöräni vajasta ja suunnistan oikotietä mökille. Matkaa sinne on jonkin verran, joten ajattelen ottaa rennosti. Se tietää useita taukoja ja vesitankkausta. Kypärä päässä tunnen olevani kuin ulkoavaruudesta, mutta ei auta, kokoan poskeni leuan alta kiinnitettävällä nauhalla yhteen ja menoksi. Matkan kuluessa lasken tien varrella olevia kukkia, tarkkailen lintuja ja vilkuilen metsän uumeniin, ties vaikka Otso Mesikämmen haluaisi lainata pyörääni.
Vajaat kaksi tuntia kuluu matkaan aikaa. Vihdoin järvi alkaa vilkkua puiden lomasta, olen tullut perille. Ensimmäiseksi suuntaan askeleeni rantaan. Vaikka taivas on pilvessä, aurinkokin heittelee pilvien raosta kultanuoliaan.
Minua on odotettu, uunissa palaa puut ja kahvi tuoksuu.
Hetken kuluttua alamme pihatalkoisiin. Ruoho näyttää kasvaneen pitkäksi. Keväällä kohtaamani kyykäärme saa minut innolla tarttumaan ruohonleikkuukoneeseen.
Illalla istun rannassa ja ihailen silmieni eteen avautuvaa maisemaa. Miten vesi saattaakin näyttää aivan vihreältä?
Lokit käyttäytyivät kummallisesti. Ne syöksähtelevät minua kohti. Aivan kuin olisin häirinnyt niiden lokkielämää. Vihdoin huomaan kaksi harmaata lokinpoikaa kiven takana, joita koko lokkien suku kaitsee. Huomaan olevani heidän suurin uhkansa. Vetäydyn lämpimään mökkiin hyttysten ja lokkien tieltä. Yöllä näen unta, että minäkin osaan lentää.
Aurinko herättää minut aamulla paistamalla suoraan ikkunasta silmiini. Ulkona tuoksuvat syreenit. Rannassa on hiljaista. Pieni tuulenvire käy, se saa veden väreilemään.
Istun koivun juurelle ja nojaan selkääni koivun runkoon. Suljen silmäni. Ihana kesä. Viikon päästä on juhannusaatto. Keskikesän juhla.
Mökin päädystä löydän vielä yhden ihmeen. Perhosen. Oletteko koskaan nähneet mitään näin kaunista? En löytänyt perhoskirjasta tämän kaunottaren nimeä. Tunnetko sinä tämän perhosen?
Toivon kaikille blogini vierailijoille oikein hyvää sunnuntaita!
Kommentit