Ei onnistunut ruohonleikkuu tänään, ei myöskään tarvinnut kastella maita eikä mantuja sillä tänään on satanut ja satanut ja satanut. Sadepäivänäkin voi puuhastella kaikenlaista. Jos lukeminenkaan ei maita, voi vaikka leipoa. Leipomukseni ei perustu pikku tarkkoihin ohjeisiin, usein annan luovuuden kukkia. Silloin haen reseptien joukosta sellaisen ohjeen jossa sekoitetaan kaikki aineet keskenään, kumotaan vuokaan tai/ ja pyöritetään tanko paistetaan ja leikataan ja se on siinä. Cantucciinikorput on olleet jo vuosia listallani nopean valmistustavan ja melko maukkaan tuloksen ansiosta.
Makeat cantuccinikorput
Ohjeesta tulee noin 20 kpl, joten kannattaa tehdä kaksi annosta.
50 g voita tai margariinia
1dl sokeria
3 1/4 dl vehnäjauhoa
2tl leivinjauhetta
1 tl korianterijauhetta
yhden sitruunan raastettu kuori
yhden appelsiinin raastettu kuori
1 muna
1 rkl sitrus tai mantelilikööriä
1 1/2 dl (Estrella) kuivattuja marjoja ja hedelmiä sisältävä pähkinäsekoitus
Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon sekä sitruunan että appelsiinin raastettu kuori. Lisää lopuksi muna ja likööri. Muotoile taikina käsin yhtenäiseksi ja painele siihen pähkinäsekoitus. Jaa taikina kahtia ja muotoile taikinapaloista leivinpaperin päällä pellille kaksi tankoa. (noin 20x5 cm) Paista uunissa 175 asteessa noin 25 minuuttia. Anna tankojen hieman jäähtyä ja leikkaa ne terävällä veitsellä vinoviipaleiksi. Laita palat leikkauspinnat ylöspäin leivinpaperin päälle ja paista vielä 10 minuttia.
Liköörin voi korvata sitruunasta puristetulla mehulla, mutta korianterijauhe on välttämätön, se antaa korpuille mielenkiintoisen maun. Niinkuin kuvasta näette, en malttanut odottaa taikinapötköjen jäähtymistä ja veitsikään ei ollut tarpeeksi terävä, mutta maku on aivan ihastuttava.
Leipomisen jälkeen tartuin neuletyöhön, olen ollut näiden pikkuruisten nuttujen tekemisestä niin innostunut. Eli vauvannuttuja Addis Abebaan lähetettäväksi. Ohje on niin helppo, että onnistuu kaltaiseltani 'taitajalta' ja tässä on sivut joista voitte lukea lisää k.o. hankkeesta.
Sain tyttäreltäni lankoja, joten neuleinnostus jatkuu. Päivällä kuulin oven takaa kummallista rapinaa. Olin aikeissa mennä kuvaamaan valkoista ihanuutta kukkapenkissäni, joten minulla oli kamera kädessäni kun avasin ulko-oven. Kyllä me molemmat hämmästyimme, mutta minä toivuin ensin ja ehdin räpsäistä kuvan.
Orava tointui äkkikohtaamisesta kaksi sekuntia myöhemmin ja loikkasi piiiitkän loikan seinältä alas ja juosta vilisti piiloon. Pikkuinen pörröhäntä oli niin lähellä, että olisin voinut koskettaa.
Tässä tämä valkoinen ihanuus sateen keskellä.
Puuseppäni disainaamat vati ja kapustat. Autotallikin toimii sadepäivinä monitoimi tilana.
Nyt taidan lähteä iltateelle ja maistelen tänään leivottuja korppuja. Toivottavasti etana näyttää sarvet, että huomenna tulisi se kaivattu pouta.
Kommentit