On kesä vaan niin ihmeellistä aikaa.
Kameran muistikortti täynnä kuvia saavun koneelle tarkistamaan päivän kuvasaldoa. Ajatukset kieppuvat kuvien myötä tunnelmasta toiseen. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi tämä kesäkuun viimeinen päivä. En ole vielä saanut kunnolla silmiäni auki, kun kalastaja saapuu aamuvarhaisella ensimmäiseltä uistelukeikaltaan. Kävelen rantakoivun alle katselemaan uutta aamua. Nyt vihdoinkin luulen tietäväni mitä sana autere pitää sisällään. Se on ilmassa utuna, pehmeytenä ja kesäntuoksuisena lämpönä.
Yhtäkkiä eteeni lipuu sorsaperhe ja suorastaan ihailen perheen äidin kasvatusmetodeita. Yhdellä naksuttavalla kurkkuäänellä katras kääntyy äitinsä perään, kun äiti huomaa vaaran (minut) Tämä lähes ainoa kuva, jonka onnistuin nappaamaan poikueesta on aikas hutera, mutta niin hellyttävä, joten minun oli ihan pakko se julkaista.
Lintuystävämme haudonta jatkuu. Kulorastas on todennut meidät vaarattomiksi ja pysyy pesässään vaikka kuikuilen pölkkypinon takaa. Silmät tarkkana lintu seuraa ympäröivää maailmaa.
Keskellä pihaa on vinttikaivo. Lasken ämpärin kaivoon ja nostan raikasta vettä ylös kaivosta. Puhdas vesi se vasta onkin ihmeellinen asia. Kun olen laittamassa kaivon kantta kiinni, silmäni osuvat tähän taideteokseen. Mistähän hämähäkki on hankkinut seitin ohjeen? Kauniisti seitti välkkyy silmiini kaivosta. Onnistun saamaan seitin kuvaan, kun makaan kaivon kannella ja työnnän kameran aukosta sisään. Samalla hihittelen itsekseni, mahdan olla hupaisa näky ohikulkeville.
Kotimatkalla käymme katsomassa Peppiä. Kylläpä varsa on kasvanut äidin hellässä hoivassa.
Kotona on ensimmäinen pioni aukaissut terälehtensä.
Ensimmäiset puutarhamansikat ovat kypsyneet. Mansikat ja kesä. Kukat ja kesä. Ah!
Kesän ensimmäinen isohko kuha nappasi tänään uistimeen. Aioin liittää valokuvan ihmeellisten asioiden listaan ja postata sen, mutta onneksi itsesensuurini puuttui asiaan. Kuvassa näkyi valitettavan vähän sitä SUURTA kalaa.
Kommentit