Pakkaaminen sujuu minulta nykyisin jo melko vaivattomasti. Ei ikinä uskoisi miten monta pussukkaa ja nyssykkää saa pakata autoon mökille lähtiessä. Kotiin palatessa toistuu sama kuvio toisinpäin. Laita mahdolliset ruokatavarat jääkaappiin. Pese pyykit. Tarkista kasvihuoneen kastelutilanne. Kierrä kukkapenkit. Tyhjennä postilaatikko. Nouki mansikat. Niin, etteikö elämässä olisi rutiineja?
Tietsikan avaan kotona aina ensimmäiseksi. Ette uskokaan miten riippuvaiseksi olen blogimaailmasta tullut. Pitäähän minun tarkistaa onko kukaan käynyt kylässä, iloita vierailijoista ja huomata miten nopeasti aivoitus alkaa askartelemaan uuden postauksen kimpussa. Sitten nopeasti kiertämään blogimaailman teitä. Lukea, ihastella ja hämmästellä ja jo lukiessaan alkaa aivo askarrella kommenttia postauksiinne. Joskus kommentit tulevat melko vaivattomasti ja etusormi nappaa viestin matkaan, joskus jopa liian nopeasti. Jälkeenpäin huomaa tärkeän sanan puuttumisen, tai ajatuksen jääneen niin vajaaksi, ettei siitä ottaisi selkoa edes apteekkari. Tässä kohden uskon ja toivon teidän täydentävän puuttuvan lauseeni ja antavan anteeksi kömpelöt ilmaisuni. Intoa nimittäin on, vaan taitoa puuttuu.
Eipä olisi millään tahtonut uskoa, kuinka nopeasti lämpötila laski kahdenkymmennen asteen huituville. Illalla vielä iskuskelimme pihakeinussa kevyissä vetimissä ja järveltä puhalsi lauha tuuli, joka leyhytteli päivän helteestä punehtuneet kasvomme viileiksi.
Aamu ropisteli sateellaan meidät unesta kohmeiset hereille ja keltainen ruusu itkeskeli kyyneleitä pihassa.
Halkopinolinnusta on tullut äiti. Väsynein silmin se tervehti toista äitiä painautuen lähemmäksi poikasiaan ja levittäen siipiään laajemmalle. Peräännyin hitaasti mökin suojiin ja annoin linnun nauttia vastasyntyneiden poikasiensa ihanuudesta. Vastuu kasvatuksesta on vielä edessäpäin. Mahtoiko se jo pohtia sitä?
Päivällä aurinko pilkahti esiin pilviverhon takaa ja istahdin vanhalle paikalleni omenapuun varjoon nauttimaan auringon lämpimistä säteistä.
Yhteen hiileen puhaltaminen on järkevää. Nämä kaverukset jaksavat vahtia kotikiveään innokkaasti ja äänekkäästi, taitavia hyökkäyksiä ja syöksyjä tehden ne karkottavat epämieluisat vieraat. Meistä ne eivät ole välittävinäänkään.
Jaahas, sade alkoi ropista ikkunaan. Onneksi kohta pääsee saunan lämpöön. Mukavaa lauantaiehtoota teille hyvät immeiset toivottaa Kaanon!
Kommentit