Taivas on vetänyt päälleen harmaan viitan. Harmaus istuu ikkunalaudalla, se valuu kosteina noroina sitä pitkin ja hiipii salakavalasti bloginpitäjän mieleen. Sade ja harmaus käsikädessä saa minut apeutumaan ja ajattelemaan syksyä.Toisaalta taas ruusut suorastaan hehkuvat sateen jälkeen kasteen raikkautta.
Sateesta harmaa ilma hiipii salakavalasti sisälle tuoden mukanaan vetämättömän olon.
Toisaalta taas sade virvoittaa ja kastelee maan. Se saa kukat kukkimaan ja kasvimaan viheriöimään. Tuntuu kuin kasvihuoneessakin olisi viimein alkanut tapahtua. Pikkuiset tomaatinalut ovat alkaneet pullistua lupaavasti.
Yöt ovat alkaneet aikaisemmin pimetä, enää ei aurinko valaise illalla sängyssä lukevaa, pitää ottaa airami avuksi.
Toisaalta taas kasvun ihmeestä en koskaan saa kyllikseni. Pienien alkujen päivästä on kuljettu pitkin harppauksin kohti keskikesää ja sen vihreyttä.
Taidanpa lähteä hakemaan elämänvoimaa ulkoa, sateesta. Laitan ensin saappaat jalkaan ja sadevaatteet päälle.
Ai olin unohtaa, otan mukaani vara-auringon paisteen, se terästää mukavasti sateisen sään.
Rattoista lauantaita blogini vierailijoille!
Kommentit