Huikeat kohtaamiset harrastajakuvaaja kokee yleensä silloin, kun kamera ei ole käden ulottuvilla. Alkuviikolla ajelimme myöhään illalla pikkutietä kotiin, kun kettu juoksi sulokkaasti tien yli. Pitkä pörheä häntä ja valkoinen hännäntupsu sojottaen suoraan taaksepäin, se oli melkoinen näky. Tuskin olisin ehtinyt kuvata kettua, mutta aina voi jossitella, näkyisipä se kuvassa mikä jäi pitkäksi aikaa silmieni verkkokalvolle.
Paremmat mahdollisuudet kuvaamiseen on mökillä. Silloin osaa paremmin varautua kuvaamiseen. Silloin tietää ottaa kameran käsiinsä jo valmiiksi, ettei tulisi yllätetyksi. Mutta, silti aina tulee yllätetyksi jollain tavalla.
Halkopinolinnun poijaat makasivat pesän pohjalla sikonsokin. Neljä päätä sieltä haparoiden nousi odottamaan aamupalaa. Hiivin pois ja pian äiti lehahti paikalleen. Siihen se asettautui makaamaan pikkuistensä päälle. Jännittävää seurata onko tällä tarinalla onnellinen loppu.
Halkopinon toisella puolella kiven päällä huomaan kyyn. Huuto jähmettyy huulilleni. Käärme ei joko näe minua, tai sitten kuljen niin varovasti ettei se kuule minua. Vasta hetken kuluttua huomaan, että puristan jännittyneenä kameraa kädessäni. No mikä ettei ajattelen ja niin tulee kyykin ikuistetuksi. Nyt minusta alkaa tuntua siltä, että käärme on heittäytynyt liian tuttavalliseksi. Siinä se makaa rauhallisesti kiven päällä, eikä sillä näytä olevan aikomustakaan häipyä. Käärmeen tappajaksi minusta ei kuitenkaan ole.
Mökin edustalla kasvaa kaksi suurta omenapuuvanhusta. Ne varjostavat mukavasti mökkiä ja niiden juurella usein istuskelen. Tulen täysin yllätetyksi kun omenapuun juurelta pomppaa esiin pieni pelästynyt jäniksenpoika. Se ottaa muutaman loikan ja jää katselemaan minua. Siinä me katselemme hetken aikaa toisiamme. Se ei tiedä, että minua ei tarvitse pelätä. Olen viiden metrin päässä, kun laitan kameran kuvausvalmiiksi. Pupuli ei ole ennen nähnyt minua eikä kameraa. Se ei tiedä miten riemastunut olen kuvasaalistani. Otan varovasti vielä yhden askeleen. Silloin se saa jalat alleen ja katoaa nopeasti aitan taakse metsän uumeniin. Tämän jännittävän session jälkeen istahdan keinuun ja ajattelen, oi tätä avaraa luontoa ja sen monia ihmeitä.
Kommentit