Silloin on kalastettava, kun on kalastamisen aika. Nämä sanat on kuin painaisi play-nappia. Yhdessä tuumin kannetaan kalakamppeet veneeseen. Moottorista polttoaineesta ja kaiusta huolehtii 'kalastaja-Eemeli.' Muut tuikitärkeät välineet veneeseen kantaa 'Eemelin' muusa. Kun vene kaasuttaa rannasta sen pohjalla on haavi, kalasaavi, virvelit, pelastusliivit, vaaput ja muusan pikkukrääsää, kamera, kiikarit ja kännykkä. Kalahattu väännetään oikeaan asentoon, luodaan hyväksyvä katse maiseman kauneuteen ja sitten menoksi.
Voiko kalastamiseen hurahtaa?
Seuraan sivusta kalastukseen hurahtaneen poltetta päästä kalaan, varhain aamulla, myöhään illalla ja joskus päivälläkin jos siimat ovat olleet tarpeeksi kireällä. Kuljen mukana aina kun ilmojen haltija on suonut kalastukselle (ja valokuvaamiselle) sopivat puitteet. Jos tuuli puhaltaa kohtalaisesti, eikä ole välitöntä sateen vaaraa, silloin muusa istahtaa veneessä takatuhdolle ja ilmoittaa alkaako kalanenän kutina.
Aurinko paistaa saaren rantaan ja lokit vahtivat rannassa uivia poikasiaan. Näky on niin kaunis, että on pakko kaivaa kamera esiin. Samaan aikaan alkaa tapahtua. Kolmesta uistimesta kahteen nappaa samanaikaisesti kala kiinni. Kamera melkein lentää kädestäni pois, kun alan kelata ensimmäistä kuhaa ylös. Ja siitä se sitten alkaa. Nyt on perinteinen sinisävyinen Storm kova sana. Tuskin ehdimme laskea vaaput uudestaan veteen, kun taas on kuha kiinni uistimessa, nyt on kuhan aika.
Alamittaiset kuhat päästämme välittömästi jatkamaan kasvuaan.
Auringon laskun aikaan vesi alkaa tyyntyä. Ilta viilenee, kääräisen takin tiukemmin ylleni. Kalan syöntikin alkaa vähetä, mutta aina kun tulee yksi kala tehdään vielä yksi kierros, ja sitten vielä yksi, ja sitten yksi..
Vihdoin maltamme lähteä rantaan, ensimmäistä kertaa ymmärrän kalastamiseen hurahtaneen 'tautia'.
Menemme nukkumaan, eikä uniimme asti yllä seuraavan aamun vonkale...
Ateriat ovat käyneet kalavoittoisiksi.
Kireitä siimoja!
Kommentit