Otsikko oli vastaus kysymykseen jonka esitin kuopukselleni kauan aikaa sitten. Kysymys kuului, mistä tuntee hienon naisen? Hattu helmet ja hame, oli viisivuotiaan varma vastaus. Mistähän aivojen poimusta nämä muistojen rippuset putoilevat? Muistikuvat ovat kuin satua. Ja satu jatkuu näin, haluan olla hieno nainen, ja haluan laittaa hatun päähäni. Tekisikö kukkahattu minusta hienon naisen? Taidanpa kokeilla.
Kukkahattu on briljantti valinta, mutta taidanpa sittenkin tuunata hattuani vähäsen. Mitäpä jos laittaisin siihen..
Sopisiko sulka hattuuni?
Kampaukseni on vielä hieman keskeneräinen, tämä hienona naisena oleminen ei tunnu oikein luontuvan minulle. Harjoituksen puutetta, sanoisi kuopukseni. Täytyy pitää kiirettä, olen tilannut vaunut portille ennen kello kahtatoista.
"Vaununne on saapunut", madame. "Lennokas piikkisikamme on palveluksessanne." Voi, minä olisin niin mielelläni halunnut automobiilin.
"Kelpaisiko teille metsänvihreä Rolls Royce?" Taidan pitää tästä, auttaisitteko minut autoon..
...ja matka jatkuu...
Kommentit