Katiskakivellä on partiointi alkanut. Näennäisen huolettomasti lokit kääntävät meille selkänsä, eikä niitä tunnu haittaavan aluevesirajan rikkominen. Lokit tietävät, siivetönnä en voi lentää ja sallivat rohkean koukkauksemme kiven lähelle.
Kaksi madetta ja muutama komea ahvenenkölli saaliina palaamme laituriin. Made paistetaan, se on selviö, sillä paistettua madetta makoisampaa kalaruokaa saa hakea. Ahvenet päätyvät keittoon. Perunan, porkkanan ja kaltattujen tomaattien lisäksi ahvenet porisemaan ja lopuksi keitto suurustetaan koskenlaskijajuustolla. Kokeilkaapa!
Veden rajassa näen violetin vivahteen. Keväällä näyttävät lehdetkin kukilta.
Joskus on vaikea uskoa silmiään, kuten tätäkin, jota ensi katsomalla luulin tuhatjalkaiseksi järvisiiliksi. Kasvihan se siinä 'ilmajuuret' kohollaan on lujasti kiinni rantahietikossa.
Se opettaa minulle jotain olennaista elämästä, tartu lujasti kiinni aikaan, paikkaan ja hetkeen. Sen minä teen!
Hyvää tätä päivää blogini lukijat!
Kommentit