Tikkutiistaina aloitin nettipaaston. Rauhoitin itseni elämään tässä ja nyt. Tuoksuvana kukkiva narsissi nyökytti minulle kukkiaan hyväksyvästi. Se seurasi 'paastoani' tarkkailen minua keittön pöydältä.

 

Kottarainen saapui keskiviikkona. En ollut uskoa silmiäni, mutta tuttu huilumainen laulu vakuutti minut. Tulipa pöntön puhdistajalle kiire hakea tikkaat, ja aloittaa jokakeväinen puhdistus. Kuva on otettu viime keväänä, mutta kotta lienee sama, koska tepasteli pöntön edessä olevalla oksalla omistajan elkein.

Torstaina aurinko helli lämmöllään. Vesi valui virraten noroina pitkin pihaa, ojaa kohti. Aurinko sulatti lunta ja paljasti vihreää silmieni iloksi.

Kevät tuli keikkuen ja rymisten, joesta lähti jäät.

Talon seinustan pälvipaikat hehkuivat syvää ja vaaleampaa vihreää, yhtäkaikki oli niin lämmintä ja keväistä. Aivan käsittämätöntä oli lumen nopea sulaminen. No, ollaanhan nyt jo sentään huhtikuussa.

Varhain pitkäperjantaiaamuna teerien kukerrus kaikui korviini lähisuolta.Päivällä hyvin varustautuneena suuntasimme suota kohti. Yllätyin veden määrästä. Ainakin kaksitoista senttiä vettä jäisen suon päällä, ei innoittanut kulkemaan niin liukkaita polkuja. Teeret tapaisi varmemmin varhain aamulla, ja silloinkin pitäisi kulkea hissuksiin jos halusi päästä katsomaan soitinta, sen tiesin ja senkin että olimme liikkeellä aivan liian myöhään.

Lauantaina etelän paluumuuttajat palasivat sankoin parvin kotiin. Joutsenet ja kurjet töräyttelivät torviaan taivaan sinessä. Tein monia syöksyjä ulos kamerani kanssa, mutta kuvaaminen jäi. Ehkä minun olikin vain tarkoitus ottaa saapuvia joukkoja vastaan. Pihapiiriin ilmestyi punarinta, mustarastaspariskuntia ja peippo.

Sunnuntaina, ensimmäisenä pääsiäispäivänä satoi vettä. Auringon tanssia pääsiäisaamun taivaalla saattoi mielessään vain kuvitella. Pääsiäistropari kaikui korvissani ja sadepisarat loivat sanomaan oman sävynsä.

Toinen pääsiäispäivä valkeni harmaana, mutta sadehanat olivat tänään kiinni. Lähdimme kuvittelemaan tuttuja heppoja.

Lapsi oppii mallikäyttäytymisestä. Niin minulle on kerrottu, ja uskoinhan minä siihen katsellessani jo äitinsä mittaan kasvanutta Peippiä. Tervehdimme toisiamme. Äiti vastasi iloisesti hirnahdellen ja päätään heilutellen, varsa vähän aremmin, kuitenkin kaikessa äidistään mallia ottaen.

Huhtikuusta alkaa minun kesäni. Tervetuloa huhtikuu!