Jäiden lähtöä järvestä seurataan kasvavalla mielenkiinnolla, joko tänään, vaiko vasta huomenna? Ja tulihan se huomen ja aikaan sai ripeätä toimintaa: Ensin kiskotaan vene vesille. Tarkistetaan katiskoiden (4 kpl) kunto ja viedään ne veneeseen. Puetaan ylle lämpimät vaatteet ja suunnataan veneen kokka kohti kalaisia kivenkauloja. Lasketaan katiskat veteen. Soudetaan takaisin rantaan. Unohdutaan rannalle omiin haaveisiin keräämään laineilta ne tuhannet timantit valaisemaan päivää auringon lisäksi.
 

Katiskojen laskusta innostuneena saadaan tilapäinen tarmonpuuska. Haetaan ulkovarastosta harava. Ripeän lakaisuliikkeen jälkeen huomataan, ettei vasen käsi toimi vieläkään kunnolla. Viedään harava nojalleen rakennuksen seinustalle. Jatketaan haaveilua.

Huomataan, että vasen käsi on yhtä tahdoton kuin rannan koivujen heijastukset. Uskotaan, että pihamaa kiittää vielä meitä lehdistä saamansa humuksen johdosta. Jatketaan ajattelutyötä..

Huomataan että kotipihan linnut ovat tulleet nirsoiksi. Vain pähkinät ja auringonkukan siemenet kelpaavat. Pääkaupunkiseudulta hankitut talipallot eivät ole kotipihamme lintujen kurmeeta. Mökkilintujen makuun ne sensijaan ovat. Hömö-ja kuusitiaiset suorastaan tappelevat niistä.

Hivuttaudutaan vanhan omenapuun varjoon kuvaamaan lintuja. Ollaan olevinaan piilossa linnuilta. Otetaan kymmeniä kuvia lintujen peräpeileistä, siiveniskuista ja pyrstöistä. Havaitaan taas kerran, ettei ruveta isompina lintukuvaajiksi. Katsotaan silmät ymmyrkäisinä pihapiiriin hyppelehtivää västäräkkiä. Havaitaan mustarastas tonkimassa marjapensaan juurella. Huomataan, että kietoutuminen omenapuun varjoon käy voimille. Lopetetaan piilossa olo. Huomataan, että hömötiaisia naurattaa, ne sirkuttavat humoristisesti.

Havaitaan korkealla omenapuussa puunkiipijä saha kädessä. Puunkiipijäkin on pesän rakennuspuuhissa sillä pudotettujen oksien keko on melkoinen. Huudetaan varoituksen sana yläilmoihin. Saadaan paluupostissa nopea vastaus, olen kiipimishommissa vanha tekijä.

Havaitaan järvellä, rannan tuntumassa jäälintu. Se lipuu hetken, kunnes katoaa näkyvistä. Sanotaan jäälinnulle hyvästit.

Ho-hoi, kuuluu ääni mökin pihasta: Joko pian syödään? Laitan kameran kainaloon ja suunnistan kohti mökkiä. Ruokalistalla on paistettua lohta ja perunaa, mutta ehkä seuraavalla kerralla syödään jo ahvenia tai kentien komea kuha on uinut katiskaan? Sitä odotellessa haaveillaan...