Eino Leino sanoo runossaan Laulu onnesta näin: olkoon onnellinen onnestaan ja rikas riemustansa yksin vaan. Jotenkin ymmärrän kyllä E. Leinoakin mutta eikö onnea/onnellisuutta voisi myös jakaa?

Minusta tämä Anskukan onnellisuushaaste tuli sopivaan saumaan, kevääseen, jolloin ainakin minun on  helppo tuntea mitä on olla rikas riemusta ja onnellinen onnesta. Haaste sai pohtimaan asiaa enemmänkin. Samalla mietin mikä olisi onnellisuuden vastakohta, onnetonko, vai surullinen, ehkei kuitenkaan tyytymätön? Ainakin minun tieni onnellisuuden oivaltamiseen, on kulkenut menetyksen ja surun kautta.

Arjen onni. Sen pienet ja suuret ilot. Ja kevät, joka on löytöjä tulvillaan.Ne tekevät minut onnelliseksi.

 

Ensimmäisenä tänään-olen-onnellinenhaastepäivänä olin jo tehnyt kamerakierroksen pihamaalla ja jokainen löytö uudestä vihreästä lisäsi onnellisuuttani..

Olen onnellinen kalakaverista..

Ystävät. Ovat sydämessäni. Lähellä silloinkin, kun ovat kaukana. Avaavat oven ja tuovat auringon tullessaan. Soittavat ja kutsuvat jatkamaan keskustelua eteenpäin pilkusta, joka laitettiin edellisen tapaamisen päätteeksi. Olen onnellinen ystävistä, lähellä ja kaukana.

Istun omenapuun alla. Tähtäilen kameralla hömötiaista, joka suostuu näyttämään minulle vain peräpeilinsä. Katson västäräkkiä joka keikuttaa pyrstöään ylös alas kävelynsä tahdissa. Mustarastasta, joka tonkii nokallaan marjapensaan juurella. Kirjosieppoa pesänvaltaustoimissaan, sitkeä sinitiainen puolustaa ärhäkästi omaa reviiriään. Pääni yli lentää yksinäinen joutsen ja kailottaa mennessään. Tänään olen onnellinen linnuista!

Tänään paistaa aurinko, iloitsen sen lämmöstä, ja sen vaikutuksesta mielialaani. Sain hyviä uutisia lääkäriltäni. Olen onnellinen.

Kun lapset tulevat kotiin on äitienpäivä. Tänään se on. Onnellinen. Olen

Anskukan blogista nappasin tämän haasteen!

Voit napata tästä haasteen ja käydä lukemassa tarkemmat ohjeet Anskukalta. Linkki yllä.