Minut yllätti. Mökkiviikonloppuun olin varautunut hyvin, lähes toppahousun veroiset haalarit jalassa ja muutenkin kunnon vetimet päällä rantauduin mökin rauhaan. Helatorstaina taivas oli pilviharson peitossa, ja järvellä puhalsi vielä kunnon tuuli. Iltaa kohti taivas selkiytyi ja punertui.

Perjantain lämpö herätteli kylmänkohmeisen kroppani kunnolla. Lähes trooppiselta tuntuva lämpö sai vuorokauden aikana lehdet koivuun, kukat kukkimaan ja linnut laulamaan. Linnut taisivat äkkilämmöstä vähäsen seota, sellainen sirkutus täytti ilman. Käki kukkui kuusikossa ja pääskyset kaartelivat taidokkaasti  ja syöksyivät maata kohti.

Kirjosieppo kierteli ahkerana poikana pöntöltä pöntölle. Sinitiainen puolusti uljaasti linnakettaan, samoin rantapöntössä pesintäänsä aloitteleva kuusitiainen voitti kirjosiepon valtausyritykset. Tintit olivat sitkeitä sissejä. Kirjosieppo valitsi lopulta omenapuussa olevan pöntön. Sitten se keekoilu alkoi. Pyrstöään tärisyttäen se kajautti ilmoille toinen toistaan tehokkaampia sävelkulkuja. Kirjosieppo heitti kaikki taitonsa peliin. Tunsin itseni lopulta väsyneeksi pelkästä katselusta. Ei ole helppoa linnuillakaan, paraskaan serenaadi tai elekieli ei ainakaan sunnuntaihin mennessä tuottanut tulosta.

Sinne se sieppo jäi viheltelemään sulosäveliään. Niskat juntturassa lopetin lintujen tiirailun. Täytyypä seuraavalla kerralla katsoa onko puoliso jo löytynyt. Miten se vanha sananlasku nyt menikään, yrittänyttä ei laiteta.

 

 

Nautitaan keväästä ja lämmöstä!