Meillä on unelma.
 
Siinä se seisoo rannan tuntumassa, apeana ja surullisena, jalasmökki. Edellisellä omistajallaan saunan virkaa hoitanut.
 

 

Pitkänomaisen rakennuksen katto on keskeltä valahtanut kaarelle ja mökki muutenkin kauttaaltaan ränsistynyt. Sisällä mökissä leijuu vanhalle, kauan tyhjillään olleelle rakennukselle ominainen haju. Katselemme saunamökkiä hiljaisuuden vallitessa. Juuri kun aion ehdottaa naskartelijalle mökin purkutuomiota, kuulen vierestäni kommentin; Eiköhän siitä vielä meidän ikämme kestävä sauna saada aikaan. Kohottelen hämmästyneenä kulmiani ja saan vastauksen, jos rakennus puretaan kokonaan, pitää hankkia piirustukset, rakennuslupa ja alkaa koko projekti alusta. Siinä oikeastaan olikin saunamökin uuden alun syntysanat.

Eiköhän siitä vielä meidän aikamme kestävä saunamökki saada.

Hiljaa hyvää tulee ja ajatellen aivan kaunis.

Siitä se sitten vähitellen alkoi herätä henkiin. Kun katto on tuettu suoraan ja mökkiin oli istutettu uudet ikkunat aloin minäkin nähdä valoa tunnelin päässä. Ulkolaudoitusta kohentamalla ja maalilla saadaan ihmeitä aikaan. Mökin pikkuinen huone valmistui ensin. Tänä keväänä oli saunan ja pukuhuoneen vuoro. Saunan vanha panelointi kelpuutettiin ehostettuna, muuten vanhoille pinnoille sanottiin, morjens. Sauna odottaa vielä kiuastaan ja minä odotan saunomista.

 Lämmin on löyly kotisaunan..

Kysytte ehkä mikä on minun roolini tässä 'rojektissa', jossa ei työtunteja lasketa. Minun osakseni jää muonitus ja tsemppaus. Niissä koen olevani hyvä. Kannustan ja rohkaisen. Ja odotan juhannusta, ehkäpä silloin saunotaan omassa saunassa. Ja sen jälkeen istutaan saunakamarissa jonka ikkunasta katsotaan ihmeellistä luontoa.

Ainakin haluan uskoa niin, eli

Vanhassa vara parempi.