Etelän nainen, älä huivo ota ohvia..

Kuinka olenkin saattanut rajata mielestäni pois hyttyset? Varsinkin nyt, kun niitä on ympärillä sakeana joukkona Juoksen nopeasti mökkiin. Kuinkahan suuri saattue tällä kertaa seurasi vanavedessäni? Odotan tuulen viriävän ja auringon paistavan, sillä hyttyset tuntuvat kaihtavan niitä. Ruohonleikkuukone on valmiusasemissa, mutta odottakoon..

Äidin kasvimaalla, raparperin alla...

Pirkka-lehdestä bongasin hyvän raparperikerroskakun ohjeen. Makoisa kakku valmistuu käden käänteessä, varsinkin kun tyylilleni uskollisena tein reseptiin omia oikopolkujani. Jätin pois turhat vaahdottamiset, ja käytin juoksevaa sunnuntaimargariinia. Kakun väliin tehdään raparperista, siirapista ja perunajauhoista sakea mössö. Raparperin kirpeä maku kaipaa rinnalleen vaniljakastiketta. Kun torttu on valmis, saapuu naskartelija kuin loihdittuna paikalle.

Ajetaan ruohoa ja lunkataan.

Pakko siihen on ryhtyä. Olen tsempannut itseni ruohonajoon hyötyliikunta mielessä. Samalla kun nurmikko lyhenee mielikuvittelen itseni ajon jälkeen höyhenen kevyeksi. Off-voitelun jälkeen tunnen olevani valmis kuin Möölperi sotaan. Siis ruohon kimppuun. Toisaalla samaan aikaan naskartelija lunkaa. Osaatteko arvata mitä lunkaaminen on? Ja mitä lunkaamisen tuotoksesta tehdään?

Kui kauhiast sitä voi rakastaa rätei ja lumpui..

Hietasen repliikin tavoin kysyn samaa itseltäni kun alan siivoamaan komeroitani. Pieneen komeropahaseen on tungettu kesävaatteiden, kalavaatteiden, talvipilkkijän ja yökukkujan vetimiä. Jotenkin vielä ymmärrän päälle mahtuvat vaatteet, mutta entäs ne joista aika on todella jättänyt. Katson peiliin ja kysyn itseltäni, onko keräilyvimmassa mitään järkeä?

Syreenien aikaan..

Ne kukkivat nyt. Ne levittävät huumaavaa tuoksua ympäristöönsä. Käyn taittamassa muutaman oksan maljakkoon. Oravanmarja on aukaissut kukkaterttunsa. Puolukka kukkii. Ja joku ailakki, kenties. Kesän pieniä, suuria ihmeitä.

Kottaraisen perhe

Yht'äkkiä on pöntön luona hiljaista. Kottaraisen saapumisen aina huomaan. Kuherrusvaiheen jolloin ilmassa on jos jonkinlaista viritystä. Haudontavaiheen jälkeen pesueen kiihkeän syöttämisen.  Ruokaa roudataan mökkiin aamuvarhaisestä iltamyöhäiseen. Sirkutus lisääntyy, kunnes eräänä aamuna on hiljaista, He ovat poissa. Onkohan lintuvanhemmilla samanlainen tunne kun itsellä oli. Hiljaisen pesän sundrooma?

 

Tulevina päivinä olen kuin satunnainen matkailija. Tyhjä pesäni  täyttyy hetkeksi ja aion nauttia hetkistä, päivistä ja kesästä täysin siemauksin. Mutta kun palaan, saavun luoksenne virtuaalipolkuja pitkin..

Katsokaa kuinka hienosti pilven varjot heijastuvat järven pinnassa..