Kun aurinko mollottaa kuumasti pilvettömältä taivaalta. Kun pieninkään tuulenvire ei vilvoita, ja hikivesi valuu noroina pitkin, no tiedätte kyllä minne. Mitä lomalainen tekee silloin? Vetäytyykö hän puiden siimekseen? Hiippaileeko hän mökin viileään rauhaan? Heittäytyykö hän unelmoimaan sängylle ja antaa unen viedä? Vai,

Entäs sitten kun puhuri kulkee suoraan kohti rantaa. Kun tuuli sekoittaa veden linnunmaidon lämpimästä kalvakaksi. Kun lomalainen on saunonut ihon ryppyiseksi ja sielun sileäksi. Kun dekkarit on luettu ja selän muotoutuminen riippumaton kaltaiseksi pussiksi kyllästyttää. Mitä lomalainen tekee silloin?

Jokaisella on heikko kohtansa. Lomalaisellakin. Hän on intohimoinen neuloja. Langat ja puikot saavat hänet haltioitumaan. Hän katsoo televisiota ja neuloo. Hän kulkee bussilla työhön ja neuloo. Mitä hän tekee lomalla. Hän neuloo. Ja kun hän saa neulomuksensa valmiiksi, hän etsii kuvakulmia sukkiensa taustaksi. Maaseudun rauhassa oleva mökki tarjoaa neulojalle huikeat puitteet. Katsojatkin tempautuvat mukaan. He kantavat ulkorakennuksen suojasta ulos vanhat matot kuvaajan rekvisiitaksi. Neulekuvien joukkoon hyväksytään kuvaajan paras otos, siinä jalat on nostettu vasten punamultaista seinää. Kontrasti toimii. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Mitä olisi kesä ilman grillausta? Se olisi kuin talo ilman aitan polulla astelevaa emäntää, perin pilvinen. Grillailija on kuin taiteilija. Kokeilija. Innovoija. Nuorempi neuvoo vanhempaa sisartaan grillivartaiden teossa, laita kaikkien ympärille pekonia, kyllä maistuu..

Tänään grilliin laitetaan kuhaa. Uudet perunat ovat valkoisia ja tuoksuvia kuin omenat. Salaatti noudetaan omasta maasta, sekoitetaan kastike balsamicosta ja öljystä. Salaatti rakastaa rucolaa ja me rakastamme salaattia.

Sisä ja ulkokukat on kasteltu. Mansikat poimittu ja pakastettu. Siis menoksi, veli Hopea, kiiltäväkylkiset kuhat odottavat saarten syvissä poukamissa.

Aurinkoa päiviinne toivottelee Kaanon!