Hyvänen aika, tänä aamuna piti hakea takki päälle tarjetakseen ulkona. Elokuu kiristää otettaan sateen ja viileiden aamujen myötä. Puut seisomassa rannassa surumielisen näköisinä, kuten minäkin. Luovutan. Annan otteeni kesästä kirvota, sen auringosta ja lämmöstä. Tervetuloa syksy, tervetuloa saapas- ja villasukkakelit. Tervetuloa kasteiset aamut ja sumuiset illat. Minä lupaan olla valmis syksyn tulla.

Lupaan etsiä ilon aiheita syksystä. Ja niitähän on nyt tarjolla vaikka millä mitalla. Esimerkiksi sieniä.

Tämä pikkuruinen on koivun punikkitatti. Niin nuori, oikeastaan lapsi vasta.

Tai mustikasta. Satoa kannetaan kotiin harva se päivä, nyt  sitä jo riittää mustikkamehuksikin asti.

Lyhdyistä.Elokuu sytyttää monet lyhtynsä. Täysi kuu on lumonnut ainakin kirjoittajan, pitänyt hereillä ja nostanut jaloilleen vaeltamaan ikkunasta ikkunaan. Lyhdyt valaisemassa samettisia iltoja. Kynttilät tuomassa tuikettaan hämärtyviin pirtteihin. Ja nämä siniset kukat, kasvamassa aina samassa paikassa, uskollisesti. Huojuvat syksyn tuulissa ja houkuttelevat luokseen öttiäisiä ja perhosia.

Auringonkukan naama on painunut maata kohti. Kukka tuo mieleeni nuket joita sanottiin kaalimaan kakaroiksi. Pyöreänaamaisena ja hiukkasen surumielisenä se opettaa, "jo saapuu syys".

Ja vesi kuin elämä itse. Pyörteilevä, taivaan värejä peilaileva. Istun omalla kivelläni rannassa veden liikkeitä seuraten. Luonto parantaa. Tervetuloa syksy!