Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan. Jos mua hiukkasen onnistaa, niin uuden ystävän saan..

Lastenlaulun sanoja hyräillen pakkaan laukkujani lähtökuntoon. Voisikohan sitä lähteä kiertämään ympäri maailmaa niin, että laukussa olisi vain piimää ja leipää? Enpä usko. Kun silmäilen omia pakaasejani en voi kuin ajatella; onkohan tämä jo hätävarjelun liioittelua? En oikeastaan tiedä millaiseen säähän minun pitää varautua. Tuuleenko, vai sateeseen, hallaan tai auringonpaisteeseen. Niinpä olen varmuuden vuoksi täyttänyt jokakelin vaatteilla kaksi pussukkaa ja repun. Olen lähdössä. Ajatukset jo Lapissa. 'Siivissäni' on ilon pisaroita, kun tiedän tulevassa olevan kauneutta ja rauhaa..

 

On reppu reissumiehelle, se kaikkein paras tuttu ja mitä reppu sisältää, se onkin eri juttu. Jos kaiken kertois siitä...

No tietysti repussani on termospullo ja juomapullo ja laastareita ja kamera ja ..

Ja kun katson taivaalle tajuan, se on sama kaikkialla, sininen ja valkoinen. Joskus harmaa tai musta. Joskus  sadetta vihmova, toisinaan tähtien peitossa. Katsoo sitä sitten miten pienestä raosta tahansa, siellä se on, korkealla pääni päällä. Taivas.

Ja minne minä menen, sinne vien itseni. Milloin iloisen, milloin surullisen, levollisen tai hauraan, sillä itseään ei pääse pakoon. Lapissa kiireettömyys tarttuu. Sen muistan. Siitä iloitsen. Olen vapaa kuin taivaan lintu. Tunturissa.

 Sitä odotan.Tänään.Tämän taivaan alla.

On yö ja tähdet taivahalla loistaa välkkyen, kuu kirkas hohdettaan luo tunturille..